Täydellinen juoksuloma

Juoksu Skotlannin halki! Tätä oli odotettu. Viime kuussa tuo elämys sitten vihdoin tuli koettua. Seuraavassa tiivistelmää reissusta ja vinkkejä kaikille, joita Run Across Scotland -matka kinnostaa. Lopussa myös pieni kuvagalleria reissusta.

– – –

Kyseessä ei ole kisa, vaan ”elämysjuoksu”, jossa juostaan kirjaimellisesti Skotlannin halki: itärannikon Invernessistä länsirannikolle, jossa juoksu päättyy Skyen saarelle. Viiden päivän aikana kilometrejä kertyy yhteensä 134. Asfaltilla ei paria poikkeusta lukuun ottamatta juosta ollenkaan, sen sijaan reitin varrelle mahtuu niin metsäteitä, suotaipaleita kuin hyvin teknisiäkin polkuja. Järjestäjänä toimii pieni skotlantilaisfirma, joka organisoi tämän halkijuoksun kahdesti vuodessa. Paikkoja on vain 10, joten muut, ympäri maailmaa tulleet, juoksijat tulivat reissun aikana tutuksi. Ystäväni kanssa olimme ensimmäiset suomalaiset kyseisellä juoksulla.

Mukana oli koko ajan kaksi opasta. Huolto tapahtui minibussista, joka oli meitä paikoin reitin varrella tervehtimässä, lukuun ottamatta neljättä päivää, jolloin koko etappi mentiin niin erämaassa, ettei autolla ollut reitille asiaa. Järjestelyt olivat kautta linjan erinomaiset. Joka päivä meidät vietiin tismalleen samaan paikkaan, mihin edellisen päivän juoksu oli päättynyt. Päivän osuuden jälkeen minibussi kyyditti onnelliset juoksijat idylliseen majataloon.

Etukäteen pelkäsin eniten sitä, että etureidet tai pohkeet alkavat kramppailla, kun tulee juostua pitkiksiä toistuvasti, peräkkäisinä päivinä. Mitään isompia ongelmia ei onneksi kuitenkaan tullut. Juoksutahti oli pääosin rauhallinen, maastot vaihtelevia ja maisemien ihastelupausseja pidettiin runsaasti – nämä kaikki tekijät varmasti osaltaan auttoivat siinä, että viimeinenkin päivä sujui ilman sen kummempia ongelmia. Toki kokonaiskuormitus oli iso ja joka aamu ensimmäiset kilometrit tuntuivat erittäin raskailta ja kankeilta, kunnes sitten kroppa alkoi lämmetä ja uskoa, että tänäänkin juostaan.

Run Across Scotland -reissussa pääpaino ei ole suoritusajassa, vaan koko reissun läpäisyssä ja perille pääsyssä. Matkalla siis nautitaan täysin siemauksin huikeista maisemista ja liikkumisen riemusta. Se sopii kelle tahansa juoksun ystävälle, kunhan pohjalla on riittävästi peruskestävyyttä, ja mahdollisen kilpailuvietin osaa jättää pois matkasta. Sopivan sosiaalinen on syytä olla myös, sillä toisten juoksijoiden seurassa ollaan käytännössä pitkälti aamusta iltaan. Toki kullakin juoksuosuudella on hetkiä, jolloin voi juosta halutessaan yksin; yleensä ryhmä jakaantui pariin porukkaan, joiden välissä osa juoksijoista juoksi paikoin omassa rauhassaan. Toinen oppaista eteni kärkipäässä ja toinen peräpäässä. Välillä sitten joukkio kasattiin taukopaikalla yhteen, eritoten ennen kohtia, joissa olisi ollut vaara, että joku olisi lähtenyt vaikkapa taivaltamaan väärää polkua.

Mikä sitten matkassa oli parasta? Valtava määrä juoksua häkellyttävän upeissa maisemissa. Oli myös huikeaa viettää viisi päivää ”täydellistä juoksulomaa” noin ylipäätään: tuhti aamiainen, pieni lepo, pitkä lenkki kauniin luonnon keskellä, suihku, olut takkatulen äärellä, hyvä illallinen toisten juoksijoiden kanssa, yöunet – ja seuraavana päivänä sama taas uudelleen! Viimeisenä päivänä olo oli riemukas, kun reissu oli onnistunut, mutta toisaalta vähän haikea, sillä mielelläänhän sitä olisi tuollaisia päiviä viettänyt vielä lisääkin. Ensimmäisenä halkijuoksun jälkeisenä päivänä oli fiilis, että olisi halunnut juosta lisää. Reissun rasitukset iskivät yleisväsymyksenä vasta joitain päiviä myöhemmin.

Kokonaisrasituksen lisäksi haastavinta olivat osuuksien ensimmäiset kilometrit, jotka päivä päivältä tuntuivat vaikeammilta. Lisäksi on mainittava reissun neljäs päivä, jota järjestäjätkin korostivat etukäteen: kaikkein erämaapitoisin etappi sisälsi reissun haastavimpia maastoja, ja paikoin fiilis oli kuin alaspäin laskeutuvalla vuorikiipeilijällä. Lisäksi tuolle päivälle osui myös matkan myrskyisin sää.

Valmistautumiseni jäi hieman puolittaiseksi. Juoksu oli elokuuhun asti melko vähäisessä roolissa – siihen asti vuotta tuli lähinnä pyöräiltyä. Elo-lokakuussa ennen tapahtumaa juoksin useamman pitkän lenkin, myös pari perättäisten päivien pitkistä, ja pyrin ylipäätään nostamaan juoksukilometrien määrää. Hain maastovaihtelua myös suunnistuksen puolelta.

Tämän tapahtuman osalta on hyvä ymmärtää, että mikään ultrajuoksuhirmu ei todellakaan tarvitse olla reissusta selvitäkseen. Toki aivan kevyilläkään pohjilla ei kannata matkaan lähteä. Järjestäjien perusohje oli, että muutama viikko ennen tapahtumaa viikkokilometrien olisi hyvä olla noin 80:n kieppeillä. Kokemusta on hyvä olla myös muualta kuin teillä juoksemisesta, sillä sileällä alustalla ei Run Across Scotland -matkalla juurikaan tarvitse töpötellä. Nousumetrejäkin noilla lenkeillä tulee eteen aivan eri määriä kuin mihin Etelä-Suomessa juostessa tottuu.

Jos joku tämän blogin lukija joskus päätyy tuonne, niin muistakaahan kertoa Neilille, Clairelle ja Rogerille terveisiä!

Loppuun vielä muutama kuva reissusta (klikkaa täysikokoiseksi).

Jutun pohjana käytetty MyNextRunin haastatteluun antamiani vastauksia.

Kategoria(t): harjoittelun hienosäätö, Skotlanti, ulkomailla juokseminen | Kommentoi

Halvan ja vähän kalliimman märkäpuvun ero – saako euroilla lisää vauhtia järveen?

Olen jo kolmisen vuotta uinut kaikki avovesiuntini märkäpuvulla, jonka ostin triathlonista innostuttuani kesällä 2012. Kyseinen puku on Orcan halppismalli TRN. Olen ollut pukuun sangen tyytyväinen, mutta hiljattain tuli fiilis, että voisin hankkia uuden märkkärin.

Uintiin tarkoitettujen märkäpukujen hintahaarukka menee noin 100 ja 900 euron välissä. Vaikka hinnan unohtaisikin, kalleimmat puvut eivät välttämättä ole meikäläisen tasoiselle uimarille hyvä valinta: ainakin vähän kärjistetysti sanottuna kalliimmissa puvuissa pääpaino on liikkuvuudessa, ei kelluttavuudessa, josta heikommat uimarit hyötyvät enemmän. Tämän huomioiden en edes harkinnut kalliimpia pukuja, vaan katseeni kääntyivät kaverini kehumaan Orcan S5-pukuun. Sekin on vielä Orcan spekseissä ”entry-level”-puku, mutta siinä kastissa Orcan paras sellainen, hinnaltaan noin saturaisen TRN-pukua kalliimpi. Ajattelin että tuolla hankinnalla saisin puvun, jossa käsien liikkuvuus olisi pikkuisen parempi ja jonka kelluttavuus olisi pykälän TRN-märkkistäni parempi. S5 on koottu TRN:ää useammasta palasta. Siinä missä vuosimallin 2012 TRN-pukuni on kaikkialta 2-2,5mm paksu, vaihtelee puvun paksuus 2015-vuosimallin S5:ssä ohuimpien kohtien 2 millistä aina 5 millimetriin; niissä kohdissa, joissa kelluttavuutta tarvitaan eniten.

Muita merkkejä en edes lähtenyt katselemaan, sillä olen ollut – etenkin hintalaatusuhteen huomioiden – niin tyytyväinen ensimmäiseen Orca-pukuuni, ja koska tiesin Orcan kokotaulukon 9-koon itselleni tismalleen sopivaksi (lisää alkuperäisestä kokoihmettelystä tässä vanhassa postauksessani).

Eilen sitten hulahdin raikkaan vilpoiseen (16°) Kaitalampeen uusi puku päälläni.

Miltäs sitten tuntuikaan? Toisin sanoen: Orca TRN vs Orca S5 – tuoko 100 euron hintaero huomattavaa eroa? Seuraavassa fiilikseni reilun kilometrin ensitestin perusteella.

S5 ensitestissä. Kaitalampi on yksi pääkaupunkiseudun hienoimmista paikoista avovesiuintiin!

S5 ensitestissä. Kaitalampi on yksi pääkaupunkiseudun hienoimmista paikoista avovesiuintiin!

Liikkuvuus: kädet liikkuivat hitusen TRN-pukua vapaammin. Ero ei ollut suuri, mutta melko selvä kuitenkin. Liikkuvuus oli jopa suorastaan erinomainen (huom! tältä osin minulla ei ole kokemuksia huippukalliista puvuista, mutta toivomisen varaa ei S5 juuri itselleni jättänyt).

Kelluttavuus: selvä ero rinnan ja etureisien tienoilla. Tuntui suorastaan siltä, kuin jaloissa olisi ollut narut, joista joku nosti uintiasentoa virtaviivaisemmaksi! Rinnan eron huomasi eritoten siinä, että tähystäminen oli eteenpäin uidessa helpompaa kuin TRN:llä.

Riisuminen uinnin jälkeen: Ei eroa TRN:ään (kummatkin saan yltäni kohtuullisen vaivattomasti).

Vauhti: summasummarum – toivatko nuo liikkuvuus- ja kelluttavuuspiirteet sitten lisää vauhtia uintiin? Tuntuman perusteella uskallan sanoa, että toivat, ja kellokin oli samaa mieltä. Uin täsmälleen saman matkan kuin muutamaa päivää aiemmin TRN-puvulla, ja yritin pitää tehotkin saman suuruisina. Toki on vaikea sanoa, olivatko uinnit kuinka identtisiä (jo pelkästään suunnistusvirheistä voi tulla lisäkiemuraa ”samaan” lenkkiin), mutta ainakin joltiseenkin samanlaisista lenkeistä oli kyse. Noin 1050 metrin matka sujui S5 yllä 1:07 nopeammin kuin TRN päällä.

Vaikkei tämä vertailuni vielä lähdeaineistonsa puolesta yllä akateemiselle tasolle, uskallan jo nyt suositella lämpimästi Orcan S5 pukua.

Jos siis haluat halvan, hyvän hintalaatusuhteen puvun, on Orca TRN passeli valinta (hinta 156€). Jos taas haluat satsata pukuun noin 100 euroa enemmän, ja saada pykälää paremman märkkärin – pysyen silti yhä ”meille ei niin kauhean hyville uimareille” tarkoitettujen märkäpukujen luokassa, on Orca S5 mielestäni loistava ostos!

Kategoria(t): avovesiuinti, märkäpuvut, triathlon, uinti | Kommentoi

Pitkien suoritusten lumo

Pari viikkoa sitten tuli ajeltua Kari S:n kanssa tähän mennessä pisin pyörälenkkini: 206 kilometriä. Reissu oli tosi hieno, ja jälleen kerran totesin, että nautin tosi paljon tuollaisista ”ylipitkistä” suorituksista. Keräsinpä tähän suoritusteni ajallisen keston top-10-listan. Kisasuorituksista listassa kokonaisaika, (pyörä)treenilenkkien ajoissa ei mukana tankkaustaukoja.

1. täysmatkan triathlon (Nastola), 8/2013, 13.56
2. Pirkan hiihto (90K perinteinen), 3/2012, 9.17
3. Pirkan hiihto (90K perinteinen), 3/2013, 8.54
4. pyörälenkki (206 km), 5/2015, 7.44
5. pyörälenkki (180 km), 8/2013, 7.08
6. Viikin Viiskytviis -ultrajuoksu, 11/2014, 6.33
7. Finntriathlon (puolimatka), 7/2014, 6.14
8. Finntriathlon (puolimatka), 7/2013, 5.59
9. pyörälenkki (146 km), 7/2014, 5.49
10. pyörälenkki (130 km), 6/2013, 5.35

Listan yhdestoista taitaisikin olla sitten pisin yhdistelmäharjoitukseni (pyörä 104 + juoksu 10). Tänä vuonna listan pitäisi päivittyä vielä ainakin jokakesäisellä Finntriathlon-suorituksella, mutta katsotaan jos tässä vielä jotain muutakin keksitään?

Kategoria(t): hiihto, pyöräily yleisesti, triathlon, ultrajuoksu, yhteenvetoa | Kommentoi

Kuvia ja tilastoja – vuoden 2014 kohokohdat juoksutapahtumien järjestämisestä omiin ennätyksiin

Päättyvä vuosi oli oman kuntoliikuntani näkökulmasta jonkinlainen ”välivuosi”. Treenimäärät jäivät alhaisemmaksi kuin edellisinä vuosina; Heiaheian tilastoyhteenveto kertoo vuositasoista seuraavaa:

2009: 91 treenituntia (vuosi jolloin innostuin juoksemisesta)
2010: 196 h
2011: 304 h
2012: 319 h
2013: 355 h
2014: 268 h (tähän mennessä)

Tuo 2011 saavuttamani 300:n tunnin taso lienee jotakuinkin se, mikä voisi olla kelpo vuositavoite noin yleisesti. 2012:n loppuvuosi ja iso osa 2013:sta meni sapattivuoden merkeissä, mikä selittää niiden vuosien reilummat lukemat.

Kilometrien osalta 2014 näyttää – nyt viisi päivää ennen vuoden vaihtumista – edellisvuosiin verrattuna seuraavalta.

           2010     2011     2012     2013     2014   
===================================================
Juoksu     1158     1514     1682     1216     1029
Pyöräily    722     1690     1186     2503     2390
Hiihto       87      398      450      420       49
Uinti        10       20       88      128       36

Kuten tuosta äkkiä näkyy, uinti ei tänä vuonna juurikaan napannut, hiihtokelejä ei liiemmälti ollut tarjolla ja ainoastaan pyöräkilometreissä pääsin kohtalaisen tyydyttäviin lukemiin. Kilsojen lisäksi vuodelta kertyi plakkariin 33 tuntia uurastusta kuntosalilla (14 tuntia 2013, aiempina vuosina ei juuri ollenkaan).

Entäpä sitten ne kohokohdat? Vuoden 2013 täyden matkan triathlon -projektin jälkeen tämän vuoden suurimmat elämykset jäivät selvästi vaatimattomammiksi, mutta toki sitä hienoja endorfiinielämyksiä tähänkin vuoteen mahtui. Poiminpa esiin seuraavat:

12.04. Karhu-viesti – tosi kiva kokemus kaveriporukalla ja omakin juoksu kulki mainiosti.
18.04. Viikin Viitonen -reitti soolojuoksuna uuteen ennätykseen (21:20).
25.10. Kaarinan syysmaratonin kymppi ja PB – syksyn hyvän (ja koko vuoden ainoan hyvän) juoksutreenijakson myötä vihdoin uusi 10K-enkka (44:35).
01.11. Viikin Viiskytviis – ensimmäinen ultrajuoksuni!

Näiden ennätysmatkojen lisäksi mainittakoon vielä muutama muu – kuntoliikuntaan liittyvä – juttu päättyvältä vuodelta: Projekti #cycle148HKI (hauska keräilyprojekti ja paljon kivoja uusien kulmien bongailuja), Helsinki Half Marathon (uusi, upea juoksutapahtuma, jonka perustaja/pyörittäjäjoukkoihin kuulun), uudet pyörähankinnat (Foffa ja maastopyörä) sekä tietysti kaikki mukavat muistot tämän vuoden Viikin Viitosilta, tuosta perinteikkäästä juoksutapahtumasta, jota olen järjestänyt jo vuodesta 2010 alkaen.

Näissä tunnelmissa kohti 2015:tä.

Oikein hyvää alkavaa vuotta kaikille ”liikuntamaailman” ystävilleni kuin myös tämän blogini lukijoille! Loppuun vielä hieman kuvallisia muistoja kuntoliikuntavuodesta 2014.

Karhu-viesti 2014: B12 - Powerwalking Group -joukkue vaihtaa vauhdikkaasti viimeiselle osuudelle.

Karhu-viesti 2014: B12 – Powerwalking Group -joukkue vaihtaa vauhdikkaasti viimeiselle osuudelle.

Jälkikasvun kanssa Munkinpuiston Rauhanmaili-juoksussa.

Jälkikasvun kanssa Munkinpuiston Rauhanmaili-juoksussa.

Keväinen matka töistä kotiin.

Keväinen matka töistä kotiin.

Avovesiuintikauden avaus toukokuussa Kuusijärvellä.

Avovesiuintikauden avaus toukokuussa Kuusijärvellä.

HHM:n lähtö/maalialue valmistuu.

HHM:n lähtö/maalialue valmistuu.

Väsynyt, mutta onnellinen Team HHM kisaviikonlopun päätösdinnerin päätteeksi.

Väsynyt, mutta onnellinen Team HHM kisaviikonlopun päätösdinnerin päätteeksi.

Saliselfie.

Saliselfie.

VV-reittiä merkitsemässä.

VV-reittiä merkitsemässä.

Arthurin kanssa Finntriathlonissa. Pyörät jätetty juuri T1:een.

Arthurin kanssa Finntriatlonissa. Pyörät jätetty juuri T1:een.

Wilierin kanssa kohti kesämökkiä.

Wilierin kanssa kohti kesämökkiä.

Maastopyöräilyn iloja.

Maastopyöräilyn iloja.

Petterin kanssa Sipoonkorvessa.

Petterin kanssa Sipoonkorvessa.

Joulukuisella cyclocrossari-lenkillä.

Joulukuinen cyclocrossari-lenkki.

Kategoria(t): yhteenvetoa | Kommentoi

Vuosi 2015: triathlonia ja Skotlannin halki juoksua

Vaikka päättyvää vuotta on vielä puolitoista kuukautta jäljellä, on ensi vuoden kalenterissa jo aika monta kuntoilukoetosta buukattuna. Maaliskuun perinteisen Pirkan hiihdon – jonka täysmatkalle osallistun kolmatta kertaa – lisäksi olen ilmoittautunut jo kahteen Finntriathlon-tapahtumaan: jokakesäisen Joroisten reissun lisäksi ohjelmassa on myös Vierumäen perusmatka, jolla luvassa onkin hauska jäsentenvälinen B12 – Powerwalking Group -ryhmän kesken.

Lokakuussa 2015 onkin luvassa sitten jotain todella erityistä. Lähden ystäväni Tomi K:n kanssa Skotlantiin, jossa luvassa on 136 kilometriä juoksua viidessä päivässä. Ohjelmassa on Run Accross Scotland -reissu, jolla ei varmasti ainakaan maisemissa ole valittamista. Juoksemme halki Highlandsin, Invernessistä Isle of Skyelle, eli suurinpiirtein oheisessa kartassa punaisella näkyvän reitin. Vaikka vauhti pidetään toki maltillisena, ja pausseja maisemien ihasteluun, valokuvaukseen jne. pidetään runsaasti, on tähän silti syytä treenata ensi vuonna määrätietoisesti: 136 kilometriä viidessä päivässä on 136 kilometriä viidessä päivässä. Tähän asti en ole koskaan juossut edes 100 kilometriä viikossa. Odotukset reissun suhteen ovat kyllä eeppisen korkealla!

Mitäpä muuta? Erilaisia juoksukisoja sopiviin väleihin ja Helsinki Triathlonin HelTri Cupin kisat ainakin. Katsotaan!

Kategoria(t): tavoitteita, triathlon, ulkomailla juokseminen | 2 kommenttia

Juoksuvuoden hyvä päätös

Juoksuvuosi 2014 tuli kisa/koetosmielessä päätettyä mukavasti: Toissaviikonloppuna Kaarinasta irtosi vihdoin uusi kympin enkka, jota olinkin jahdannut tänä vuonna jo useaan otteeseen. Uusi PB kirjataan nyt lukemin 44.35. ”Kello tottelee kilometrejä” – eli ennätys syntyi heti, kun sain vähän nostettua treenikilometrien määrää.

Viime viikonloppuna oli sitten ohjelmassa Viikin Viiskytviis. Maaliin pääsin ajassa 6.33 (maratonin epävirallinen väliaika 4.57) ja ensimmäinen ultrajuoksuni meni ihan siten kuten suunnittelinkin. Jaksoin tavoitevauhtia noin 35 kilometriin asti, eikä sen jälkeinen kangistuminen ollut ihan tolkutonta: jälkimmäinen puolisko matkasta vei vain 10 minuuttia ensimmäistä enemmän.

Seuraava koetos, johon olen ilmoittautunut, onkin sitten maaliskuinen Pirkan hiihto – mutta eiköhän sitä ennenkin jotain tule keksittyä.

Kuluneen viikon olen viettänyt tyystin lepo/ylimenokausimeiningeissä. Juossut en ole ollenkaan ja ainoat liikunnat ovat olleet pari pyörähdystä maastopyörällä. Jalat tuntuvat nyt jo mukavasti palautuneelta ultrasta, joten eiköhän tässä ensi viikolla palata pikkuhiljaa normaaleihin treeneihin.

Loppuun vielä muutama valokuva Viikin Viiskytviis -taivallukselta (kuvat voi klikata isommaksi). Iso kiitos hienosta ultrapäivästä kaikille osallistujille ja juoksuseurasta muun muassa Läskimaijalle.

Ensimmäisellä kierroksella.

Ensimmäisellä kierroksella.

Kävelypalautuspätkän ultraajaryhmäkuva.

Kävelypalautuspätkän ultraajaryhmäkuva.

Jälleen kerran Raastosuoralla.

Jälleen kerran Raastosuoralla.

Kategoria(t): ennätysjuoksu, harjoittelun hienosäätö, juoksuennätysten kehitys, Kaarinan syysmaraton, palautuminen, ultrajuoksu, Viikin Viiskytviis, ylimenokausi | Yksi kommentti

Ensimmäinen ultrajuoksu

Ensimmäinen ultrajuoksuni. Sellainen on luvassa reilun kuukauden kuluttua, marraskuun ensimmäinen päivä.

Matka on 55 kilometriä. Kyseessä on ensimmäistä kertaa hölköteltävä ja hyvin pienimuotoinen Viikin Viiskytviis.

Ultrajuoksuksihan lasketaan joidenkin mukaan kaikki maratonia pidemmät juoksut, ja jossain taas linjataan, että 50 kilometriä ja sitä pidemmät matkat ovat ultrajuoksua. Itse taipuisin jälkimmäiselle kannalle. Ajattelin, että tuo 50 kilometriä olisi myös hyvä matka ensimmäisen oman ultrajuoksukokeiluni mitaksi. Tosin tasan 50 on sitten ”vain tasan 50”. Niinpä päädyin perinteikkään Viikin Viitonen -kisan reittiä kiertävää ultrajuoksua pohtiessani mittaan 55 kilometriä. Onpahan vähän tasaviiskymppistä pidempi – plus viiskytviis rimmmaa paremmin Viikin kanssa. ;-)

Itse lähden koetokseen suht heikoilta pohjilta: Koko vuosi on mennyt treenien ja etenkin juoksukilometrien osalta aika vähäisillä määrillä. Viime viikonloppuna juoksin ensimmäisen (yli puolimaratonin mittaisen) pitkikseni vuoteen! Taustalla on sekä parantelutaukoa että juoksuarastelua taannoisen rasitusmurtuman myötä. Lisäksi tämän vuoden juoksulliset tavoitteet ovat ennen ultrapäätöstä olleet lyhyiden matkojen ennätysten parantamisessa.

Ennen marraskuuta osallistun vielä muutamaan lyhyempään kisaan, joten pitkiksien osalta lähden Viikin Viiskytviis -koetoksen lähtöviivalle todennäköisesti niin, että alla on viime viikonlopun 23-kilometrisen lisäksi yksi noin 27 kilometrin ja yksi reilun 30 kilometrin siivu. Eipä se paljoa ole, mutta toisaalta minkäänlaista aikatavoitetta (ennen auringonlaskua perille pääsyä lukuunottamatta) ei minulla tuolloin marraskuun ensimmäisenä päivänä ole. Haluan vain kokeilla, miltä tuollainen matka tuntuu ja selviytyä loppuun kaikki 11 kierrosta Viikin kauniissa syysmaisemissa. 42 kilometrin jälkeen päästään aivan tuntemattomille vesille!

Monet ultrajuoksukonkarit suosittelevat ottamaan kävelykevennyksiä heti alkumatkasta alkaen, ei vasta sitten kun on pakko. Itse ajattelin kävellä joka kierroksella osuuden lintutornilta infotaululle (noin 250 metriä).

Tänään on ohjelmassa vauhdikkaampaa menoa, kun suuntaan perinteikkääseen Puistolajuoksuun. Tuli kirmattua tuo viime vuonna, joten hauska nähdä miten noin 7,5 kilometrin skaba kulkee tänä syksynä edelliskertaan verrattuna.

Kategoria(t): harjoittelun hienosäätö, ultrajuoksu, Viikin Viiskytviis | Yksi kommentti