Cooperin testi meni paremmin kuin odotinkaan

Päätin tänään juosta aamupäivällä Cooperin testin – ihan yksikseni läheisellä urheilukentällä, ilman sen kummempia valmistautumisia. Kiinnosti saada testattua Cooper-tulos (edellinen kerta taisikin olla armeijassa 17 vuotta sitten) ja ennenkaikkea osviittaa tämän hetkisestä kunnostani. Samalla tuli toki hyvää, vauhdikasta vaihtelua normaaliin harjoitteluun.

Juoksin lämmittelyjuoksua muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle yleisurheilukentälle, venyttelin pikkaisen ja ampaisin matkaan. Päätin lähteä heti alussa niin lujaa, ettei testin jälkeen tarvitsisi miettiä, otinko alun liian varovasti. Parin minuutin jälkeen vauhtini hiipui hieman ja sitten löytyikin aika tasainen tahti, jolla pistelin melkein koko testin. Lopussa tunsin, että oli vielä voimia pieneen loppukiristykseen, mutta en uskaltanut aloittaa sitä vasta kuin noin 10:30:n kohdalla, sillä pelkäsin muuten hyytyväni pahasti jo ennen kahtatoista minuuttia. Lopulta matkamittarin lukemaksi napsui 2930.

Olen erittäin tyytyväinen tulokseen, suorastaan yllätyin positiivisesti. Ja onhan tuo reilusti yli erinomaisen rajan 37-vuotiaalle miehelle.

Kaikkeni kyllä annoin. Ajan tultua täyteen lysähdin radan varteen läähättämään ja viimeisillä metreillä syke huiteli 194:ssä, kun aikaisemmin en ollut nähnyt itselläni koskaan yli 192:n lukemaa. Pahemmin jossiteltavaakaan ei siis jäänyt. Ehkä muutaman lisämetrin olisin saanut, jos joku muu olisi ollut kelloa katsomassa ja huudellut väliaikoja, eikä olisi itse tarvinnut kurkkia ranteeseen – varsinkaan ihan lopussa, kun halusin pysäyttää Garminin tismalleen lukemiin 12:00.

Syksyllä pitää koettaa uudelleen ja silloin ilman muuta tavoitteeksi jo kolmen tonnin rikkominen.

  Garmin Training Centerin nopeus/syke-näkymä juoksustani:

Garmin Training Centerin nopeus/syke-näkymä cooperistani

Tämän tuloksen perusteella puolimaratonin pitäisi ilmeisesti mennä kevyesti alle kahteen tuntiin. Uskon – tai ainakin kovasti toivon – että tämä testi antaa paremman kuvan nykykunnostani, kuin HCR tai HSM:n kymppi. HCR meni kuitenkin melko monella tavalla pieleen. Vastaavasti HSM:n 10 kilometrin koetuksen taisin ottaa turhankin varovasti, eivätkä lähtöasetelmat olleet parhaat mahdolliset – ja onhan sen jälkeen tullut treenattua aika hyvin, toisin kuin sitä edeltäneet kuukaudet. (Tammikuussa 40 juoksukilometriä, helmikuussa vaivaiset 17, maaliskuussa 64, huhtikuussa 163 ja toukokuussa nyt, kun kuukautta on vielä kaksi päivää jäljellä, kasassa 147 kilometriä.)

Toisaalta on hyvä muistaa, että 12 minuuttia on vain 12 minuuttia, enkä ole vielä kovin paljoa vauhtikestävyyttä treenannut. Olikin tuossa juuri puhetta parin juoksukaverin kanssa, että nyt pitää vain lisätä vauhtia/vaihtelua peruslenkkeihin. Ja viimeistään Suvi-illan jälkeen täytyy ottaa HCM:ia silmälläpitäen 2h tai yli -lenkki ihan viikottaiseen ohjelmaan. Niitä ei ole tullut juostua kuitenkaan kovinkaan usein vielä, kuten aiemmin mainitsin.

Advertisements
Kategoria(t): Cooperin testi, HCM, HCR, HSM, mittalaitteet, Suvi-ilta, tavoitteita, yhteenvetoa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s