HCM jää väliin, uusi tavoite hakusessa

Valitsinpa sitten lopulta noista aiemmin listaamistani vaihtoehdoista tuon ensimmäisen, eli HCM jää tänä vuonna valitettavasti väliin. Ajattelin kyllä mennä sitten paikanpäälle katsojana ja kannustajana tapahtumaa seuraamaan.

Näin on fiksuinta. En lähde HCM:ään kokeilemaan, onko rasitusmurtuma luutunut jo täydellisesti, vaan aloitan juoksemisen tauon jälkeen rauhallisesti. Sitäpaitsi viime vuonna tuli jo raahauduttua debyyttimaraton läpi – tänä vuonna haluaisin jo hivenen panostaa aikaankin – ja se on selvää, että HCM-treenaus meni nyt enempivähempi plörinäksi, vaikka olenkin juoksutauon aikana polkenut kohtuulliset kilometrimäärät pyörällä.

Yhden täysmaratonin aion kuitenkin edelleen tänä vuonna juosta, joten nyt on uusi tavoite siltä osin hakusessa. Kalenterihaasteista johtuen ainoat sopivat ajankohdat ovat käytännössä lokakuun viikonloput, kuun ensimmäistä lukuunottamatta (ja tuota myöhemmällekään en halua tavoitetta siirtää). Tekemääni listaa katsellessa ainoiksi vaihtoehdoiksi nousevat siis Vantaan tai Kankaanpään maratonit. Lisäksi bongasin eilen vielä Salon maratonin, joka juostaan Vantaan kanssa samana viikonloppuna. Suurin miinus noissa kaikissa on se, että jokaisessa juostaan sama lenkki sangen moneen kertaan: Vantaalla ja Kankaanpäässä neljästi, ja Salossakin kuulemma monen kierroksen lenkki, vaikkei tapahtuman www-sivuilta vielä varmaa tietoa löytynytkään.

Ehkä sitä vielä voisi myös vilkaista, mitä tarjontaa muualla Euroopassa olisi noille viikonlopuille.

Mainokset
Kategoria(t): HCM, Kankaanpää Maraton, Salo Marathon, tavoitteita, Vantaan maraton. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: HCM jää väliin, uusi tavoite hakusessa

  1. Anu sanoo:

    Hei!
    Sen verran tuohon rasitusvammaan liittyen ajattelin kirjoitella, että minulla oli se pahamaineinen ja täysin maineensa veroinen plantaarifaskiitti tosi pahana vielä vuosi sitten. Vaiva alkoi toissa syksynä pikku hiljaa vasemman jalkapohjan ja akillesjänteen jäykkyyden tuntuna lenkeillä ja lenkkien jälkeen. Varsinkin aamuisin tuntui, kuin olisi puujalalla kävellyt ja portaiden laskeutuminen oli tosi työlästä. Tässä vaiheessa en vielä osannut vaivaan kiinnittää sen kummempaa huomiota, ja niinhän siinä kävi, että kun päästiin pääsiäiseen 2009, jalka yhdellä pidemmällä lenkillä sanoi ”raps” ja minä nilkutin itku silmässä yhdellä jalalla kotiin. Samana iltana ja seuraavana päivänä ei puhettakaan, että jalalle olisi voinut varata yhtään. Arkiaamuna lääkärille, ja siitä alkoikin sitten kolmen kk putki, jolloin jalkaan pistettiin 5 (!!) kortisoinipiikkiä (näistä piikittäjistä yksi oli myös alansa huippuja urheilulääkäreitä) ja piikin jälkeen aina kommentti oli, että 3-4 vkon päästä voi juosta. Eihän sillä jalalla mitään juosta pystynyt, muutaman juoksuaskeleen jälkeen pistävä kipu tuli aina takaisin. Kokeilin myös erilaisia pohjallisia ja kantapään korokkeita, ei niistä mistään apua ollut. Sitten googletin netistä itselleni yölastan-Ufo-ortoosin, josta tuli pieni helpotus aamuihin, kun jalka oli venytyksessä aina yöt, niin kiinnikkeitä ei päässyt muodostumaan jänteeseen. Vaihtoehtoisina harjoitusmuotoina tein pitkiä soutulenkkejä Ergolla ja vesijuoksin sekä kävin Spinningissä, mutta tylsäähän se oli kun oli kesä parhaimmillaan eikä päässyt juoksemaan!!Sitten elokuussa 2009 eräs fyssari sattui tulemaan vastaan, joka suositteli että kokoeiltaisiin kipuun didy-sähköhoitoa, ja samalla hän kertoi MBT-kengistä, joista joku aikaisempi saman vaivan omaava asiakas oli saanut apua. Sähköhoito aloitettiin ja samalla hankin itselleni ensimmäiset MBT:t ja jalkani alkoi parantumaan lopultakin! Sähköhoito vei akuutin kivun pois ja sai aineenvaihdon toimimaan kipualueella, samalla MBT-kengät venyttivät jalkaholvia juuri oikealla tavalla ja kenuva kävelyliike sai lihakset ja jänteet aktiivisesti töihin aina kävellessä. Parin-kolmen vkon jälkeen hankin itselleni myös MBT-lenkkarit ja aloin tehdä niillä ensin kävelylenkkiä ja sitten pikkuhiljaa lisäämään kävelyn sekaan myöskin juoksua ja nyt ensimmäistä kertaa koko prosessin aikana juokseminen ei tuntunut kantakalvoon kipeältä eikä koko kantapään ja jalkapohjan alue tuntunut myöskään jäykältä juostessa. Juoksin koko syksystä kevääseen vallan MBT-lenkkareilla ja jalka on pysynyt kunnossa koko ajan. Nyt kesällä olen alkanut ottamaan jo käyttöön vähitellen tavallisia lenkkareita (Asics Nimbus) niin että olen juossut 3-4 lenkkiä normaaleilla ja 2-3 lenkkiä MBT.llä viikossa. Jalka on ollut täysin kunnossa! Uskon että plantaarifaskiitti voi kyllä herkästi uusiakin, jos en vain kuuntele kehoani tarpeeksi, mutta oli 6 kk totaalinen juoksutauko kyllä sellainen koulu, että tarkemmin tulee kuulosteltua miltä kroppa milläkin hetkellä tuntuu ja käytettyä aikaa lihashuoltoon entistäkin paremmin. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan MBT-kenkiä, niillä sain oman normaalielämäni takaisin!

  2. Huh, jopas sulla ollut tuo vaiva todella sitkeänä. Hyvä kertomus – toivottavasti tuosta löytyy apua jollekulle sitä tarvitsevalle (aika moni näyttää hakukoneiden kautta päätyvän tänne blogiin faskiitti-hakutermeillä).

    Itsellänikin ollut jo pitkään nilkat aika jäykät aamuisin portaita laskeutuessa – toivon/uskon kuitenkin että ei ole esimakua tuollaisesta…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s