Maratonvalmistautumisen pohdintaa

Viimeksi kirjoitellessani kärsin pienestä flunssasta – ja nyt, noin kuukautta myöhemmin, on tilanne ihan sama. Kumpikaan flunssa ei ole ollut kovin raju, mutta molemmat ovat aiheuttaneet kuitenkin ikävän tauon treenaamiseen. Tämä jälkimmäinen oli hieman tujumpi, niin että olin pari päivää poissa töistäkin. Eilen sunnuntaina olo oli jo aika hyvä ja kävin varovaisella, pienellä lenkillä. Sykkeet heiluivat noin 5-10 pykälää normaalia korkeammalla. Tänään sitten piipahdin varmuuden vuoksi lääkärillä. Halusin tsekkauttaa, ettei keuhkoissa ole mitään. Ei ollut, mutta lääkäri määräsi silti liikuntaukoa vielä viikonloppuun asti. Ja kuultuaan, että olen menossa juoksemaan maratonin kahden viikon päästä, läiskäsi vielä ”varmuuden vuoksi” antibioottikuurin päälle.

Jollei edessä olisi maratonia, niin tuskin malttaisin odottaa seuraavan juoksulenkin kanssa lauantaihin asti. Olo on kuitenkin jo melko terve. Toisaalta viimeisen kahden viikon aikana ennen maratonia ei enää kunnolle ihmeitä tehdä – enkä halua ottaa riskiä, että tauti vielä potkisi jossain muodossa takaisin ja Vantaan maraton jäisi väliin (tai juoksisin siellä heikossa terveystilassa).

Juoksutauko ja flunssa itsessäänkin tekevät kunnolle hallaa, vaikka toki näin ”perusteellisessa keventelyssä” ennen maratonia lienee hyvätkin puolensa. Toisaalta harjoitteluni ylipäätään ei ole mennyt kovin kummoisesti viime aikoina, kiitos heinäkuun rasitusmurtumapaussin, tuon edellisen flunssatauon ja useampaakin viikkoa häirinneet akillesseudun kivut (joista onneksi olen tainnut jo jokseenkin päästä eroon), joten hivenen askarruttaa, miten Vantaalla käy.

En silti halua jättää maratonia väliin. Pidän kiinni ”ainakin yksi täysmaraton 2010” -tavoitteestani. Aikatavoitteeksi kaavailemani 4:30 voi olla turhan kova, mutta hyvä kunhan pääsen ainakin alle sen 5 tunnin – tavoite joka viime syksynä, elämäni ensimmäisellä maratonilla, jäi vajaan 10 minuutin päähän Espoon Rantamaratonilla.

Maratonia edeltävien 8-12 viikon harjoittelu on maratonin sujumisen kannalta ratkaisevaa. Sitä mieltä näyttävät olevan kaikki juoksukirjat, -oppaat ja treeniohjelmat. Mutta olisi mielenkiintoista tietää, kuinka iso merkitys on pitemmän aikavälin harjoittelulla? Osansa toki silläkin, se on selvä, mutta kuinka merkittävä osa? Itselläni vuoden paras treenijakso oli huhti-toukokuussa. Tulokset näkyivät selvästi: Suvi-illan puolimaratonilla tuli mukava ennätys (1:51). Mutta mitä roolia nuo alkuvuoden treenit näyttelevät kahden viikon kuluttua Vantaan maratonia taivaltaessani? Entä paljonko hyödyn heinäkuun pyöräilystä, jolloin sotkin maantiepyörälläni liki 400 kilometriä, rasitusmurtuman pakottaman juoksutauon aikana? Ja paljonko tulee takapakkia tästä viimeisimmästä flunssasta ja loppuviikkojen olemattomista juoksumääristä?

Se on selvä, että varsinainen maratonille valmistava jakso, laskettiinpa sen mitaksi 8 tai 12 viikkoa, meni nyt juoksukilometrien osalta kovin katkonaisesti. Tuon jakson juoksukilometrien ja pitkiksien lukumäärän osalta suuntaan Vantaalle heikommin valmistautuneena, kuin maraton-debyyttiini viime syksynä! Ainoa meikäläisittäin todella hyvä juoksuviikko tuona aikana oli toissaviikko, jolloin kilometrejä kertyi 61 ja juoksin mainiolta tuntuneen reilun 25 kilometrin pitkiksen.

Näissä tunnelmissa kohti Tikkurilaa.

Advertisements
Kategoria(t): korvaavat lajit, maantiepyöräily, Rantamaraton, sairastelua, tavoitteita, Vantaan maraton, yhteenvetoa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Maratonvalmistautumisen pohdintaa

  1. Paluuviite: Vantaan maraton kulki kivasti | Mailanvarresta lenkkipoluille

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s