Lontoo, HCR ja Tukholman maraton

Pari kuukautta vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja aika monenmoista ehtinyt tällä välin tapahtua kuntoilurintamalla.

Lontoo

Huhtikuussa olin futisreissulla Lontoossa ja kävin samalla juoksemassa Fuller’s Thames Towpath 10 -nimisen kymmenen mailin kisan Länsi-Lontoossa. Ihan mukava tapahtuma, jonka reitti kierteli muun muassa Thamesin rantoja. Juoksin tuon sellaisena kovana, kiihtyvävauhtisena harjoituksena, en ihan ”all out” -suorituksena. Alussa noin 5:30/km-keskivauhtia ja viimeiset kilometrit – ennen pientä loppukiriä – noin 5:00/km-tahtia. Kulki ilahduttavan mukavasti.

Lontoon reissulla eksyin myös Asicsin Lontoon lippulaivamyymälään ja se olikin loistava juttu. En ole ikinä saanut missään urheiluliikkeessä (hädintuskin ylipäätään missään liikkeessä!) niin hyvää palvelua. Ensin jalkani skannattiin 3D Foot Mapping System -laitteella. Sen jälkeen minua juoksutettiin monilla eri tossuilla juoksumatolla, jonka päässä oli videolaitteisto – ja se tarjosi erittäin tarkkaa hidastuskuvaa askeleestani eri kengillä. Parhaimmillaan kolme (!) myyjää tutki yhdessä hidastuskuvaa, erilaisten kuvan päälle aseteltavien mittaviivojen avustuksella, pohtien minkälaiset kengät olisivat minulle juuri ne oikeat. Lopputulos oli valaiseva. Olin tähän asti saanut ristiriitaisia analyysejä kintuistani suomalaisissa liikkeissä ja yhdessä fysioterapeutin askelanalyysissä: Jotkut väittivät että tarvitsen neutraalit kengät, toiset taas sanoivat että vasemmassa jalassani on ylipronaatiota, niin että tarvitsen pronaatiotuetut kengät. Kaiken huipuksi, kun päädyin oikean jalan akillesjänteen kipuilun takia talvemmalla ortopedin puheille, hän sanoi että tarvitsen tukipohjallisen oikeaan jalkaan. Ota tuosta nyt sitten selvää? Onneksi Asicsin perusteellinen laitteisto/videotutkinta otti!

Homman nimi on seuraava: 3D-laitteisto näytti selvästi, että vasen jalkani on ylipronatoiva, oikea ei. Näin siis kun olen paikallani – ja sama näkynyt selvästi myös urheiluliikkeiden ”kyykkyyn, ylös” -analyyseissä. Varsinainen yllätys ja oppi löytyi kuitenkin matolta: juostessani tilanne muuttuu – jostain kumman syystä – selvästi täysin päinvastaiseksi: vasen jalkani menee kuin kiskoilla ja oikea jalka taas kieppaa jotenkin niin, että ylipronaatio on selvä (ja tämä myös selvästi kuormittaa akillesjännettä).

Asicsin perusteellisen analyysin lopputulema oli siis selvä: pronaatiotuetut kengät. Lopuksi laittoivat rinnakkain hidastuskuvan juoksustani sekä Nimbukset (joilla olen juossut eniten) että GT-2160:t jalassani. Teki ihan pahaa nähdä miten akilleenseutu vääntyi Nimbuksilla. GT-2160:t koivissa askel näytti todella hyvältä. Sittemmin olen juossut pääosan juoksuistani 2160:lla – ja simsalabim, akilleskivut, joita esiintyi aiemmin ainakin vähän lähes joka lenkillä, ovat olleet niillä tyystin poissa!

Tämän kokemuksen perusteella tuntuu aika hurjalta, että suuressa osassa suomalaisia urheiluliikkeitä myyjä kertoo minkälaiset kengät ovat ”oikeat” ihan vain analysoiden jalkojen yli/alipronaatiota asiakkaan paikallaan seisoessa/kyykistellessä.

Voi olla, että omalla kohdallani tuo ”pronaation päinvastaisuus” juostessa johtuu jostain lantioseudun jäykkyydestä, joka ajanoloon häviää, joten pitää seurailla tilannetta. Mutta jos siis olet epävarma siitä, minkälaiset tossut ovat sinulle ne oikeat ja käyt Lontoossa, niin suosittelen vierailua Argyll Streetille todella lämpimästi!

Helsinki City Run

Hyvin menneen Lontoon kymppimailisen jälkeen lähdin hakemaan HCR:stä uutta puolikkaan ennätystäni ja 1:50:n alitusta. Aika toivoton yritys. HCR on kasvanut niin isoksi tapahtumaksi, että juoksijamassa ei yksinkertaisesti mahdu kunnolla reitille. Kaiken lisäksi oranssi lähtöryhmä, jossa tavoiteaikojen piti olla 1:40-1:50-haarukassa, oli pullollaan jengiä, joka ei tavoitellut edes kahden tunnin alitusta (tämän kuulin rinnallajuoksijoiden jutuista useampaan otteeseen alkumatkasta). Ei siis ihme että ruuhka oli toivoton ja oman tavoitevauhdin pitämisestä ei tullut yhtään mitään. Puolimatkan jälkeen baana oli jo sentään vapaampi, mutta siinä vaiheessa olin pahasti tavoitteestani jäljessä – ja lisäksi voimia oli huvennut liikaa alkumatkan kiihdyttelyjarrutteluun, kun olin epätoivoisesti yrittänyt edes jokseenkin juosta omaa tavoitevauhtiani. Maaliin tulin ajassa 1:54. Onhan siinä parannusta viime vuoteen, mutta huono maku juoksusta silti jäi.

Loppujen lopuksi HCR on aika yliarvostettu tapahtuma. Ruuhkainen, reitti mutkainen eikä maisemiltaankaan mikään kummoinen. Yleisöä oli tänäkin vuonna reitin varrella aika paljon, mutta helsinkiläiset ovat valitettavasti keskimäärin aivan onnettomia kannustajia; juoksijoita lähinnä tuijotetaan ääneti.

Jos tai kun juoksen ensi keväänä jonkin puolikkaan, niin menen kyllä johonkin toiseen, ruuhkattomampaan ja hintalaatusuhteeltaan parempaan tapahtumaan. Ja suuri massatapahtumakin voi olla huomattavan mukava ja paremmin järjestetty: sen opin tuosta muutamaa viikkoa myöhemmin Tukholmassa.

Tukholman maraton

Olihan se upea tapahtuma! Eniten Tukholmassa ilahduttivat lähtö/ratajärjestelyt: vaikka juoksijoita starttasi matkaan yli 20.000, pääsi melkein alusta asti (ainakin E-lähtöryhmästä) juoksemaan aika rauhassa omaa rytmiä. Lähdin pistelemään 5:40-kilometrejä, vaikka olinkin melkoisen epävarma siitä, jaksanko samaa tahtia maaliin asti. Neljän tunnin alitus oli yksi tämän vuoden kuntoliikunnallisia päätavoitteitani, mutta tuumin, että se todennäköisemmin onnistuu vasta jossain syysmaralla. Vaan eipä jäänyt sinne asti! Koville otti, mutta jaksoin pitää tuon tahdin ja tulin maaliin muutamia kymmeniä sekunteja ennen neljän tunnin täyttymistä. Riemukas fiilis!

Tukholman väliaikapalvelu on suorastaan erinomainen. Sieltä poimittuna viiden kilometrin splittini olivat seuraavat:

05k: 28.52 — 05.47/km
10k: 28.41 — 05:45/km
15k: 28.14 — 05:39/km
20k: 28.12 — 05:39/km
25k: 28.15 — 05:39/km
30k: 28.17 — 05:40/km
35k: 28.23 — 05:41/km
40k: 28.26 — 05:42/km

Viimeiset 2,195 kilometriä kiskoin menemään hieman alle 5:30/km-tahtia, ajatellen, että en anna neljän tunnin alitus -tavoitteeni valua muutamalla sekunnilla käsistäni juuri 40 kilometrin uurastuksen jälkeen. :)

Siinäpä keskeisimpiä kuulumisia/muisteloita keväältä. Vielä voisin turista ainakin maantiepyöräilystä, hajonneesta Garmin 405:stä ja sen tilalle hankkimastani Timex Global Trainer -kellosta, mutta näistä kenties joskus toiste.

Advertisements
Kategoria(t): ennätysjuoksu, HCR, kengät, Lontoo, Stockholm Marathon, ulkomailla juokseminen, urheiluliikkeet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s