Ensimmäinen triathlon-kilpailuni ja kokemuksia märkäpuvun hankinnasta

Viime viikonloppuna kävin kokeilemassa ensimmäisen kerran oikeaa triathlon-kilpailua, Jazz-triathlonissa Porin Noormarkussa. Tai no tarkkaan ottaen olin triathlon-kuvioissa toista kertaa, mutta ensimmäinen kokemukseni, vuonna 2010, oli Helsinki City Triathlonista, ja se – vaikka hieno tapahtuma onkin – oli vähän eri juttu, koska kyseessä oli vain ”minimatka” (300/10/3) ja uinti tapahtui altaassa. Nyt polskittiin joessa märkäpuvun kanssa ja matka oli 600/20/5. Kyseessä oli siis mitoiltaan paltiarallaa nk. pikamatkan kisa. Tarkkaan ottaen pyöräily oli vähän yli tuosta (Garminini mukaan 21,8 km) ja juoksu vastaavasti vähän vajaa (4,6 km).

Kokemus oli innostava! Ilmanmuuta pitää seuraavaksi suunnnata johonkin vartti- tai puolimatkan tapahtumaan. Jollei vielä tänä vuonna, niin ensi vuonna ainakin. Jazz-triathlonissa kaikki meni kuten odotin, tai ehjä jopa hieman vaatimattomia ennakko-odotuksiani paremmin. Vaihdot otin todella rauhallisesti. Olin jo etukäteen päättänyt, etten niissä kiirehdi, vaan keskityn hoitamaan homman ilman kohellusta. Ensi kerralla varmaan sitten niistäkin jo vähän aikaa pois tiristämään.

Märkäpuvun hankinta on varmasti monelle triathlon-harrastusta suunnittelevalle yksi niistä kinkkisimmistä jutuista. Kirjoitankin tähän nyt lopuksi vielä omat kokemukseni aiheesta, siltä varalta, että niistä voi olla hyötyä jollekin toiselle ensimmäisen märkkiksensä hankintaa pähkäilevälle: Itse tilasin jo jonkin aikaa sitten ensimmäisen märkäpukuni, mutta se oli minulle aivan liian pieni – vaikka kokotaulukon mukaan juuri sopivasta piti olla kyse. Puvun toki pitää istua napakasti, mutta tuo ensimmäinen tilaamani märkäpuku ei vain minulle mahtunut. Ajattelin sitten tilata samasta puvusta pykälää isomman mallin, mutta toimin turhan hitaasti ja ko. pukua ei enää ollutkaan saatavilla, kun sen tilata aioin. Muita vaihtoehtoja tutkaillessani ja esimerkiksi Wigglen kuluttaja-arvioita lukiessani minulle vahvistui mielikuva, että useassa tapauksessa viralliset kokotaulukot saattavat ohjata liian pienen puvun hankintaan. Lopulta rohkaistuin tilaamaan Orcan TRN-puvun yhtä numeroa ”liian isona”, kun vieläpä juuri kyseisen mallin ostaja-arvioiden yhteydessä joku lähes tismalleen minun kokoiseni kaveri kertoi sen olleen hänelle täydellisen sopivan (ja vastaavasti ”oikean koon” olleen liian pienen). Ja kas, tuo puku oli juuri sopiva meikäläiselle. Istuu napakasti, mutta saan sen ilman suuria ahdistuksia päälleni ja vielä poiskin päältä. Noormarkku-joessa puku toimi mainiosti.

Helpointa tietysti olisi mennä ostoksille märkäpukuja myyvään liikkeeseen ja usealla sovituksella löytää se juuri itselle sopiva malli, mutta Helsingissä märkäpukuja myyvät liikkeet vaikuttivat googletuksen perusteella olevan todella vähissä (ja jossain ohimennen näkemäni valikoimat todella suppeita). Niinpä päädyin tilaamaan omani verkosta. Puku löytyy Wigglen valikoimista ja hintaa sillä oli vain 135 euroa, eli melko edullisesta puvusta vieläpä kyse.

Kategoria(t): märkäpuvut, triathlon, urheiluliikkeet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Ensimmäinen triathlon-kilpailuni ja kokemuksia märkäpuvun hankinnasta

  1. Paluuviite: Pajulahden olympiamatka – triathlon-intoni kasvaa | Mailanvarresta lenkkipoluille

  2. Paluuviite: Triathlonin täysmatka Pajulahdessa – olipa kokemus! | Mailanvarresta lenkkipoluille

  3. Paluuviite: Halvan ja vähän kalliimman märkäpuvun ero – saako euroilla lisää vauhtia järveen? | Mailanvarresta lenkkipoluille

Jätä kommentti