Pajulahden olympiamatka – triathlon-intoni kasvaa

Triathlon-innostukseni sai jatkoa viime sunnuntaina, jolloin kävin Pajulahden olympiamatkalla Nastolassa. Kisa meni jopa paremmin kuin etukäteen odotin. Uinti sujui ongelmitta: toki hitaasti, vesipallokroolillani, ja melkein miesten sarjan viimeisenä järvestä nousin, mutta kuitenkin vähän vähemmän huonosti polskuttelu meni kuin mitä uumoilin. Fillariosuus kulki kivasti. 20 kilometrin kohdilla keskari oli vielä yli 31 km/h. Siitä se loppupuoliskolla vähän laski, mutta pysyi kuitenkin lopulta 30:ssa, mikä kohtuu mäkisellä reitillä oli tavallisella maantiepyörällä & meikäläisen mittapuulla oikein tyydyttävä vauhti. Jokunen pykälä pyöräilyosuuden aikana tuli sijoitustakin paranneltua. Juoksu oli sitten kaikkein positiivisin yllätys: noin 9 kilometrin matkalla, jolla myös oli muutama ylämäkiosuus, sain tuon uinnin & pyöräilyn perään keskivauhdin pysymään 4:43 min/km -tasolla! Selkiä tulikin vastaan useampikin. Yllätys oli juoksuosuuden alussa suuri, kun havaitsin edessäni Kumpi.fi-kisailutoverini, eli hyvän ystäväni Heikin. Olin ajanut hänet fillariosuudella kiinni! Edes mainiosti kulkenut juoksuosuuteni ei miekkosen nujertamiseen sentään riittänyt, mutta hauska oli kisata hetki rinta rinnan.

Ilmeisesti se on ihan tavallista, että kaikissa triathlon-kisoissa nuo osuuksien pituudet ovat vähän yli tai alle virallisten mittojen? Pajulahdella kaikki osuudet olivat vähän alimittaisia, mutta se ei fiilistä haitannut. Oikealla kuva uinnin startista. Meikäläinen läppää Garminia päälle tuolla aika takajoukoissa, puun siimeksessä.

Tämä kokemus lisäsi Noormarkussa iskeneen triathlon-innostuksen voimaa entisestään. Ensi vuonna on ehdottomasti otettava ohjelmaan Joroisten puolikas. Sitä ennen pitää eritoten oppia kunnollinen vapaauintitekniikka (ilmoittauduin jo tekniikkakurssille!). Tri-pyöräkin alkanee kohta himottaa. Puolimatka ei pituudellaan sinänsä pelota, mutta täysi ironman-matka tuntuu tällä hetkellä täysin utopialta. Yksi ensi kesän tavoite voisi olla se, että tulisi sekä 3,8 kilometrin uinti että 180 kilometrin pyörälenkki tehtyä erikseen. Pakko silti myöntää, että ainahan nämä kestävyysurheiluhommelit minulla tuntuvat lähtevän lapasesta – ja niin tuntuu ainakin ajatusten tasolla käyvän heti triathloninkin kohdalla, eli kyllähän se täysmatkakin jo vähän mielessä piipahtelee. Kenties 2014?

Nyt katseet ja treenien fokus on yhtäkaikki suunnattava ensi kuuhun ja Berliinin maratoniin.

Advertisements
Kategoria(t): triathlon. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Pajulahden olympiamatka – triathlon-intoni kasvaa

  1. Paluuviite: Suuria suunnitelmia | Mailanvarresta lenkkipoluille

  2. Paluuviite: Triathlonin täysmatka Pajulahdessa – olipa kokemus! | Mailanvarresta lenkkipoluille

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s