Uintikehitys tähän mennessä: mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta!

Moni triathlonia harkitseva arastelee eniten uintiosuutta. Itsellänikin se oli vielä vähän aikaa sitten – varsinkin pitempien matkojen osalta – aikamoinen peikko, tai vähintäänkin iso haaste. Pikkuhiljaa jonkinlaista edistystä on tullut. ”Mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta”, kuten Studio Julmahuvin eräässä klassikkosketsissä todettiin.

Päätin nyt kirjoittaa pienen yhteenvedon tähän astisesta. Toisaalta ihan vain siksi, että on hauska palata näihin muistoihin myöhemmin, mutta toisaalta myös siksi, että kenties tästä on joskus jotain iloa jollekulle toiselle, joka pohtii olemattomien vapaauintitaitojensa ja triathlonin haastavaa yhdistelmää.

Vielä viime kesänä en osannut uida vapaauintia ollenkaan – siis oikeasti. Osasin ainoastaan räpiköidä ”tarzania”, eli ns. vesipallokroolia, pää pinnalla. Kesän triathlon-kokeiluissa uin rintaa ja tarzania. Niistä innostuneena rupesin elokuussa opettelemaan oikeaa vapaauintia. Aikamoista räpiköintiähän se oli. 21.8. kirjasin Heiaheiassa yhden uintitreenin yhteyteen: ”Vähän vapaauinnin hengitystekniikkatreeniä myös. Lopussa yksi altaanmitta meni jo jokseenkin sujuvasti!”

Syyskuussa menin HTU Stadin vapaauintitekniikkakurssille ja samoihin aikoihin uintimääräni alkoivat selvästi kasvaa. Loppuvuoden aikana tekniikka alkoi loksahtaa ainakin perusosiltaan kohdalleen, yksittäisten uintisessioiden mitta kasvoi selvästi – ja huomasin, että jaksan jo uida kroolia yhtäjaksoisesti pitkäänkin, siinä missä alkusyksystä oli välillä ihan pakko vaihtaa kevyemmältä tuntuneeseen rintauintiin.

Vauhtini oli kuitenkin hirmuisen hidas. Lueskelin kokeneempien triathlon-harrastajien kirjoituksia ja ihmettelin, miten voin olla niin tolkuttoman hidas. Ostamani Joe Frielin ”Your best triathlon” -kirja sisälsi erilaisia taulukoita treenivauhtien määrittelyyn: 5K-kisan aikaan perustuvan juoksutaulukon osalta olin vitosen tuloksellani jotakuinkin taulukon keskivaiheilla. Kun sitten katsoin vastaavaa uintitaulukkoa, rupesin aprikoimaan, josko ”pääsen taulukkoon” ollenkaan. 1000 metrin time trial -kokeeseen perustuvan taulukon viimeinen rivi tarjosi harjoitusvauhdit aikakokeen tulokselle 24:32-25:21.

Marraskuun lopussa uin ensimmäistä kertaa tuollaisen 1000 metrin aikakokeen. Tulos oli tasan 24 minuuttia. Ylsin siis tuossa Frielin taulukossa toiseksi alimmalle riville. Olin viettänyt syksyn aikana paljon aikaa altaassa oppiakseni vapaauintitekniikan ja nyt uin sen turvin hitusen reippaammin kuin aiemmin (rintaa/vesipallokroolia). Fakta oli kuitenkin se, että olin edelleen toivottoman hidas vauhtini osalta. Matkaa jaksoin jo tahkota, mutta laskeskelin, että olisin triathlon-kisoissakin yhä – matkalla kuin matkalla – ihan viimeisten joukossa, kun uintiosuudelta noustaan.

Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi harjoituksia. Sain uuden triathlon-harjoitusporukkamme uintiexpertiltä yksityisopetustunnin, joka valaisi paljon.

Vuoden viimeisenä päivänä tonni kulki aikaan 23.16. Jonkinlainen parannus. Frielin kirjan taulukossa ”nousin” toiseksi viimeiseltä riviltä kolmanneksi viimeiselle. :)

Tammikuun alkupuoliskon aikana panostin aiempaa enemmän varsinaisiin tekniikkaharjoituksiin (lähes pelkän ”matkauinnin” sijaan) ja hommasin vihdoin myös lättärit & pullarit, niin orvoksi kuin niiden kanssa oloni altaassa tunsinkin.

Tänään uin kolmannen 1000 metrin time trial -testini. Ajaksi tuli 21.27. Eihän tuo nyt vieläkään ole mikään kummoinen aika, mutta olen siitä todella riemuissani: ajassa on kuitenkin parannusta yli 2,5 minuuttia vajaan kahden kuukauden takaiseen ja lähes kaksi minuuttia vuodenvaihteen aikaani. Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, että en ole aivan toivoton uimari. Eteenpäin on menty! Oheisessa taulukossa (jota ajattelin jatkossa tännekin välillä päivitellä) testiuintiaikojeni kehitys graafisessa muodossa.

Elokuun alusta tähän päivään (18.1.2013) olen tahkonnut altaassa reilut 80 kilometriä. Näköjään tuo määrä, yhdistettynä saamaani opetukseen, riitti siihen, että tällainen satunnainen tarzan-loiskija saatiin paitsi jotakuinkin oppimaan oikea vapaauintitekniikka, myös etenemään sillä edes pikkiriikkisen nopeammin kuin todella hitaasti. :)

Lutraan innolla eteenpäin!

Mainokset
Kategoria(t): triathlon, uinti, uintivauhdin kehittyminen, yhteenvetoa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Uintikehitys tähän mennessä: mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta!

  1. Puolimatkassa sanoo:

    Hienoa kehitystä ja upeaa, että dataa on kirjoituksien mukana! Luuli tuolalisen graafin antavan intoa uida lisää. Näyttää myös, että teet jotain oikein, kun uinti kehittyy.

    Voimia ja sinnikkyyttä. Talvi on pitkä ja kevät vielä pidempi. Aikaa on ja se nopeus kyllä tulee aikanaan.

  2. Kiitos! Katsotaan mitä lukemia saan jatkossa tänne päivitellä.

  3. Paluuviite: Aika-arvailullista spekulointia ensimmäisestä täysmatkasta | Mailanvarresta lenkkipoluille

  4. Paluuviite: Triathlonin täysmatka Pajulahdessa – olipa kokemus! | Mailanvarresta lenkkipoluille

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s