Mahtava Finntriathlon-viikonloppu

T1 ja lähtöaamun sateenkaari

T1 ja lähtöaamun sateenkaari

Paljon vanhoja tuttuja, mukavia uusia kohtaamisia, roppakaupalla hyvää tunnelmaa ja tavoitteiden mukainen oma suoritus. Finntriathlon-reissu oli sanalla sanoen mahtava!

Lähdimme Espoon Elmon kanssa matkaan puolen päivän aikoihin. Perillä Joroisissa vaihtopaikkoja ja -pussukkoja säätäessä kisajännitys alkoi selvästi nousta. Lauantain vastainen yö tuli nukuttua sangen huonosti, kun kroppa jälleen kerran oli jo yöllä jonninlaisessa kisavalmiudessa, mutta onneksi edelliset yöt olivat olleet hyviä ja ihan energisissä fiiliksissä olin, kun lähdimme suuntaamaan kohti starttia.

Itse kisakokemuksen ohella reissun ehdottomasti parasta olivat ihmiset: kaikki ne kaverit, blogi/Twitter-tutut (joita en ollut vielä aiemmin kasvotusten tavannut) ja uudet tuttavuudet viikonlopun aikana. Lämmin kiitos teille kaikille ikimuistoisesta Finntriathlon-viikonlopusta!

Niin, mites se itse kisa sitten?

Viimeiset minuutit ennen meidän harmaalakkien starttia menivät Läskimaijan kanssa jutellessa, niin nopsaan, että lähtötöräys tulikin jopa vähän yllätyksenä. Starttasin liikkeelle kirjaimellisesti takavasemmalla, uiden tarkoituksella koko ajan reilusti reitin ulkolaidassa. Garminin karttasyheröiden perusteella matkaa tuli tuon myötä 1,9:n sijaan noin 2,0 kilometriä, mutta toisaalta sain uida suht rauhassa ja osumia tuli melko vähän. Ensimmäinen kolmannes uinnista oli helppoa, mutta sitten käännyttiin kovin tuuliselle ja aallokkoiselle osuudelle. Jälkeenpäin kuulin, että monella oli tämän vuoden uintiaika useita minuutteja viime vuotista huonompi. Tämän valossa olen loppujen lopuksi erittäin tyytyväinen uintiini, jolta nousin ylös oman kellon mukaan ajassa 45:03.

Olin yllättävän ”tokkurassa” uinnin jälkeen, varmaan kiitos aallokkohöykytyksen, ja päätinkin ottaa T1:n erittäin rauhallisesti. En ole ihan varma mitä kaikkea siinä touhusin. Muistaakseni en makkaroita ruvennut paistamaan, mutta ihan tolkuttoman kauan siinä näyttää menneen! Vaikka siirtymätaipaleet vaihdossa olivat aika pitkät, niin reilu 7 minuuttia T1:een on kuitenkin yksinkertaisesti liikaa. Noh, ainakin oli kypärä päässä, kun mäen päälle kipityksen jälkeen pyörän selkään hyppäsin.

Pyörä tuntui liikkuvan sutjakasti. Keli oli sen verran viileä, että olin heittänyt vaihdossa kisa-asun päälle vielä pyöräilypaidan, mikä olikin juuri sopiva vaatetussetti noihin olosuhteisiin. Liekö sitten syynä liiat aamukahvit vaiko Valvatuksen aalloissa hörpityt extravedet, mutta melkein heti pyöräosuuden alussa alkoi tuntua siltä, että pitäisi tehdä pikku pysähdys. Parinkympin jälkeen olo alkoi olla jo sen verran epämukava, että stoppasin suosiolla yhden levennyksen kohdalla ja kipitin puskapissalle. Pyöräilypaita + yksiosainen kisa-asu toi oman aikalisänsä toimitukseen, joka vilpoisessa vedessä uinnin ja pyöräilyn jälkeen ei muutoinkaan tohtinut onnistua – ööh – kovin lennokkaasti… Lopputulemana olikin lähes 3 minuutin pitstop. Siihen onneksi pyöräilyosuuden kommellukset jäivätkin, Wilier kulki kivasti ja kokonaiskeskivauhtini oli parempi, kuin olin etukäteen arvellut. Tästä huolimatta pyöräilyssä riittää parannettavaa: oman sarjani osuusaikakohtaisten sijoitusten perusteella pyöräosuus oli selvästi heikoin lenkkini. Garmin mittasi osuuden keskivauhdikseni (pisutauko mukaanluettuna) 29,1 km/h.

T2 meni ehkä vähän T1:tä mallikkaammin, jos ei kyllä turhan sukkelaan sekään.

Kiitokset Akille & Caritalle kannustuksesta ja kuvasta juoksuosuudella!

Kiitokset Akille & Caritalle kannustuksesta ja kuvasta juoksuosuudella!

Sitten puolimaratonille!

Jalat tuntuivat heti toimivan hyvin. Tiedä sitten vedinkö ensimmäisen kierroksen turhankin lujaa (ekan 5 kilsan keskivauhti 5:13/km) vai alkoiko muutoin vain voimat huveta, mutta toisella kierroksella meno alkoi tuntua selvästi raskaammalta ja vauhti hieman laski. Tasaisella ja alamäissä juoksu kulki vielä melko hyvin, mutta ylämäet olivat aikamoista lyllerrystä; takareidet eivät enää juurikaan olleet kuvioissa mukana. Laskeskelin tuossa vaiheessa, että unelmoimani kuuden tunnin alitus kokonaisajassa on edelleen haarukassa – kunhan vain vauhti ei enempää hyydy… Kolmas vitonen meni 5:43-keskivauhdilla, mutta kolmoskierros ei kuitenkaan tuntunut enää yhtä raskaalta kuin kakkonen. Viimeisellä kierroksella vauhti pysyi jokseenkin samoissa lukemissa kuin edelliselläkin ja parinkympin kohdilla alle 6h -kokonaisaika alkoi näyttää jo aika varmalta: pienen loppurutistuksen kera olin lopulta ensimmäisen puolimatkani maalissa ajassa 5.59.31 (juoksuosuuden ajaksi kellottui 1.57.41).

Fiilis maalissa oli upea!

Majapaikkaamme tuli tehtyä varaus jo ensi vuodellekin. Olisikohan 5:45 hyvä tavoite Finntriathloniin 2014? Pyörä- ja vaihtoajoista voisi ainakin olla isoin siivu pois höylättävissä. Noh, palataan tähän myöhemmin.

Onnittelut kaikille lauantain onnistujille ja tsemppitoivotukset niille, joilla vastoinkäymisiä oli enemmän kuin onnistumisia – seuraavat haasteet odottavat jo meitä kaikkia! Niin myös itseäni, mistä lisää tuonnempana.

Lopuksi vielä ISOT kiitokset Finntriatlonin järjestäjille ja talkoolaisille: kaikki järjestelyt toimivat kerrassaan erinomaisesti.

Mainokset
Kategoria(t): Finntriathlon, puolimatka, triathlon. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Mahtava Finntriathlon-viikonloppu

  1. Hanne sanoo:

    Onnea onnea onnea!!!! Se fiilis mikä tulee kun ekaa kertaa läpäisee tuon puolimatkan ja kaikki on mennyt kuitenkin suht hyvin :) Onnea siis ekasta loistavasti menneestä puolimatkasta! Toivottavasti törmätään kasvotusten nyt sitten elokuun lopussa!

  2. Läskimaija sanoo:

    Komia suoritus kaikenkaikkiaan! Isot onnentoivotukset täältä! Oli hauska tavata, nähdään viimeistään Nastolassa uudelleen :)

  3. MatuCaneX sanoo:

    Minä paransin tokalla Finntriathlon kerralla nettoaikaani noin 15 minuuttia harjoittelemalla yhtä paljon, joten uskon että sinullakin kisakokemus ja yksi lisäharjoitusvuosi tuo terävyyttä sen verran tekemisiin että vartti irtoaa ajasta. Nettoajassa olen huomioinut sen että viime vuonna pyöräily oli 4 kilsaa pidempi kuin toissa tai tänä vuonna. Tuosta toisesta blogista katselin että sun harjoitusmäärät olivat melko lähellä mun viime vuotisia määriä. Niin ja kiitos noista kuvalinkeistä; löysin itseni sen ansiosta Warkauden lehden sivuilta vetelemässä vetoketjua kiinni varsinkin kuvauksellisena.

  4. Hanne, kiitos! Toivottavasti tosiaan nähdään Pajulahdella!

    Läskimaija, oli kyllä mahtavaa nähdä vihdoin face2face. Pajulahtea kohti!..

    MatuCaneX, hyvää vertailudataa, kiitti! Ja kiva että löysit hyvän kuvamuiston. Itse olen jotenkin onnistunut harmillisenkin hyvin välttelemään kuvaajia Joroisilla. :)

  5. Paluuviite: Vähillä treeneillä Finntriathloniin | Mailanvarresta lenkkipoluille

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s