Juoksuvuoden hyvä päätös

Juoksuvuosi 2014 tuli kisa/koetosmielessä päätettyä mukavasti: Toissaviikonloppuna Kaarinasta irtosi vihdoin uusi kympin enkka, jota olinkin jahdannut tänä vuonna jo useaan otteeseen. Uusi PB kirjataan nyt lukemin 44.35. ”Kello tottelee kilometrejä” – eli ennätys syntyi heti, kun sain vähän nostettua treenikilometrien määrää.

Viime viikonloppuna oli sitten ohjelmassa Viikin Viiskytviis. Maaliin pääsin ajassa 6.33 (maratonin epävirallinen väliaika 4.57) ja ensimmäinen ultrajuoksuni meni ihan siten kuten suunnittelinkin. Jaksoin tavoitevauhtia noin 35 kilometriin asti, eikä sen jälkeinen kangistuminen ollut ihan tolkutonta: jälkimmäinen puolisko matkasta vei vain 10 minuuttia ensimmäistä enemmän.

Seuraava koetos, johon olen ilmoittautunut, onkin sitten maaliskuinen Pirkan hiihto – mutta eiköhän sitä ennenkin jotain tule keksittyä.

Kuluneen viikon olen viettänyt tyystin lepo/ylimenokausimeiningeissä. Juossut en ole ollenkaan ja ainoat liikunnat ovat olleet pari pyörähdystä maastopyörällä. Jalat tuntuvat nyt jo mukavasti palautuneelta ultrasta, joten eiköhän tässä ensi viikolla palata pikkuhiljaa normaaleihin treeneihin.

Loppuun vielä muutama valokuva Viikin Viiskytviis -taivallukselta (kuvat voi klikata isommaksi). Iso kiitos hienosta ultrapäivästä kaikille osallistujille ja juoksuseurasta muun muassa Läskimaijalle.

Ensimmäisellä kierroksella.

Ensimmäisellä kierroksella.

Kävelypalautuspätkän ultraajaryhmäkuva.

Kävelypalautuspätkän ultraajaryhmäkuva.

Jälleen kerran Raastosuoralla.

Jälleen kerran Raastosuoralla.

Mainokset
Kategoria(t): ennätysjuoksu, harjoittelun hienosäätö, juoksuennätysten kehitys, Kaarinan syysmaraton, palautuminen, ultrajuoksu, Viikin Viiskytviis, ylimenokausi | Yksi kommentti

Ensimmäinen ultrajuoksu

Ensimmäinen ultrajuoksuni. Sellainen on luvassa reilun kuukauden kuluttua, marraskuun ensimmäinen päivä.

Matka on 55 kilometriä. Kyseessä on ensimmäistä kertaa hölköteltävä ja hyvin pienimuotoinen Viikin Viiskytviis.

Ultrajuoksuksihan lasketaan joidenkin mukaan kaikki maratonia pidemmät juoksut, ja jossain taas linjataan, että 50 kilometriä ja sitä pidemmät matkat ovat ultrajuoksua. Itse taipuisin jälkimmäiselle kannalle. Ajattelin, että tuo 50 kilometriä olisi myös hyvä matka ensimmäisen oman ultrajuoksukokeiluni mitaksi. Tosin tasan 50 on sitten ”vain tasan 50”. Niinpä päädyin perinteikkään Viikin Viitonen -kisan reittiä kiertävää ultrajuoksua pohtiessani mittaan 55 kilometriä. Onpahan vähän tasaviiskymppistä pidempi – plus viiskytviis rimmmaa paremmin Viikin kanssa. ;-)

Itse lähden koetokseen suht heikoilta pohjilta: Koko vuosi on mennyt treenien ja etenkin juoksukilometrien osalta aika vähäisillä määrillä. Viime viikonloppuna juoksin ensimmäisen (yli puolimaratonin mittaisen) pitkikseni vuoteen! Taustalla on sekä parantelutaukoa että juoksuarastelua taannoisen rasitusmurtuman myötä. Lisäksi tämän vuoden juoksulliset tavoitteet ovat ennen ultrapäätöstä olleet lyhyiden matkojen ennätysten parantamisessa.

Ennen marraskuuta osallistun vielä muutamaan lyhyempään kisaan, joten pitkiksien osalta lähden Viikin Viiskytviis -koetoksen lähtöviivalle todennäköisesti niin, että alla on viime viikonlopun 23-kilometrisen lisäksi yksi noin 27 kilometrin ja yksi reilun 30 kilometrin siivu. Eipä se paljoa ole, mutta toisaalta minkäänlaista aikatavoitetta (ennen auringonlaskua perille pääsyä lukuunottamatta) ei minulla tuolloin marraskuun ensimmäisenä päivänä ole. Haluan vain kokeilla, miltä tuollainen matka tuntuu ja selviytyä loppuun kaikki 11 kierrosta Viikin kauniissa syysmaisemissa. 42 kilometrin jälkeen päästään aivan tuntemattomille vesille!

Monet ultrajuoksukonkarit suosittelevat ottamaan kävelykevennyksiä heti alkumatkasta alkaen, ei vasta sitten kun on pakko. Itse ajattelin kävellä joka kierroksella osuuden lintutornilta infotaululle (noin 250 metriä).

Tänään on ohjelmassa vauhdikkaampaa menoa, kun suuntaan perinteikkääseen Puistolajuoksuun. Tuli kirmattua tuo viime vuonna, joten hauska nähdä miten noin 7,5 kilometrin skaba kulkee tänä syksynä edelliskertaan verrattuna.

Kategoria(t): harjoittelun hienosäätö, ultrajuoksu, Viikin Viiskytviis | 2 kommenttia

Oman #cycle148HKI-projektini tilanne

Kun nyt kerran naputtelin erillisen kirjoituksen #cycle148HKI-pyöräilyprojektista, niin laitetaanpa nyt vielä katsaus omasta #cycle148HKI-tilanteestani.

Tänään tein maastopyörällä reilun 50 kilometrin lenkin, jossa polkuosuuksien, ja Paloheinän- sekä Malminkartanonhuipulle nousujen ohessa, poimin useamman vielä puuttuneen alueen. Pikkuhiljaa #cycle148HKI-karttani alkaa olla lähes täynnä väriä. Vihreällä merkityt tulivat plakkariin tänään.

Oman #cycle148HKI-projektini tilannekartta 28.8.2014. (Klikkaa täyskokoiseksi.)

Oman #cycle148HKI-projektini tilannekartta 28.8.2014. (Klikkaa täyskokoiseksi.)

Tein hiljattain, projektin loppusuoran selkeyttämiseksi, tällaisen tilannekartan, johon kirjasin kaikki jäljellä olleet alueet. Nyt siis kerättävänä on enää vaivaiset yhdeksän maitse yhytettävissä olevaa aluetta (viisi keskustan lähettyvillä ja neljä koillisimmassa Helsingissä) sekä venematkailua vaativat alueet (kuusi kappaletta).

Hirmuisen vauhdikkaasti keräilyni ei ole edennyt, aloitettuani homman jo keväällä. Seliseliosastolta voisin nostaa esiin sen, että pyöräilyhän ei ole ainoa liikuntaharrastukseni ja useat lenkkini ovat suuntautuneet samoille reiteille ja/tai pitkälle Helsingin ulkopuolelle. Paremmalla optimoinnilla osa-alueet olisivat toki kertyneet plakkariin lyhyemmässäkin ajassa ja vähemmilläkin kilometreillä. Yhtäkaikki hauskaa, että suurin osa alueista alkaa nyt olla kasassa – ja täytyy sanoa, että monta mielenkiintoista, aiemmin minulle tuntematonta paikkaa kotikaupungistani, on tämän projektin myötä tullut nähtyä!

Jos oman #cycle148HKI-projektin aloittaminen kiinnostaa, niin ”viralliset” ohjeet siihen löydät täältä.

Malminkartanonhuipulla.

Malminkartanonhuipulla.

Kategoria(t): maastopyöräily, Projekti "Cycle148HKI", pyöräily yleisesti | Kommentoi

Projekti #cycle148HKI – kerää pyöräilemällä Helsingin kaikki osa-alueet!

Aloitin keväällä pyöräilyprojektin, jolle annoin nimen/hashtagin #cycle148HKI. Koska tästä projektista on tullut sittemmin jonkin verran kyselyjä, päätin nyt kirjoittaa aiheesta blogitekstin, joka samalla toimii #cycle148HKI-keräilyn ”virallisena” ohjeistuksena.

”Säännöt” lyhyesti

1. Ideana on pyöräillä mahdollisimman monta Helsingin 148 osa-alueesta (periaatteessa mahdollisimman lyhyessä ajassa, tai esimerkiksi yhden vuoden mittaisen ajanjakson kuluessa, mutta erityistä aikarajaa ei ole).

2. Kun aloitat keräilyn, aloitat sen nollasta, riippumatta aikaisemmista pyörälenkeistäsi.

3. Jokainen #cycle148HKI-pyöräilijä pitää itse kirjaa keräämistään osa-alueista.

4. Kahden osa-alueen rajalla pyöräily tai muu pienen pieni raapaisu alueelle ei riitä, vaan alueen puolella on selvästi pyöräiltävä. Pienehkö käynti kuitenkin riittää, eli alueen läpi tai sen keskellä ei tarvitse käydä. Erikseen todettakoon, että Santahaminan osa-alueen kohdalla riittää varuskunnan portilla käynti.

5. Jokainen #cycle148HKI-keräilijä pyöräilee luonnollisesti omalla vastuullaan, liikennesääntöjä ja muita ulkoilijoita kunnioittaen & luontoa roskaamatta.

6. On toivottavaa, joskaan ei pakollista, ottaa ainakin osalla lenkeistä kuvia osa-alueista ja lähettää ne sosiaaliseen mediaan, esimerkiksi Instagramiin, hashtagilla #cycle148HKI, muiden keräilijöiden iloksi.

Karttapohjat

Ajantasalla oleva osa-aluekartta: http://bit.ly/osa-alueet

Sama kartta versiona, josta voi screenshotata itselleen ”ruksittavan” tai ”maalattavan” version keräilymerkintöjä varten: http://bit.ly/cycle148hki

Muuta huomioitavaa

Helsinki jaetaan virallisesti monella eri tavoin: 54 kaupunginosaan, 8 suurpiiriin, 34 peruspiiriin, 148 osa-alueeseen ja 369 pienalueeseen. Näistä 148 osa-aluetta (joita ovat esimerkiksi Punavuori, Lehtisaari, Hakuninmaa, Viikinmäki ja Uutela) on juuri sopiva jako tähän pyöräilyhaasteeseen. (Lisää Helsingin alueellisesta jaosta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_alueellinen_jako.)

Helsingin 148 osa-alueesta 142 on tavoitettavissa ilman vesistöylityksiä. Loput 6 vaativat jonkinlaisen venematkan ennen niiden saavuttamista, joten jo 142 alueen kerääminen on sangen hyvä tavoite sekin. Kuudesta veden ylitystä vaativasta osa-alueesta ainakin osalle menee julkisen liikenteen yhteysalus (kuten esimerkiksi Suomenlinnaan). Mikäli joku kerää 147/148 aluetta, kuulen siitä erittäin mielelläni. Kaikkien 148 alueen kerääminen menee jo melkoisen eeppiseksi suoritukseksi, johtuen osa-alueista eteläisimmän haastavuudesta.

» #cycle148HKI Twitterissä

» #cycle148HKI Instagramissa

MUKAVIA KERÄILYPYÖRÄILYJÄ!

Kategoria(t): Projekti "Cycle148HKI" | 3 kommenttia

Aloittelijan maastopyöräilykokemuksia

Tähän kesään asti pyöräilyni on ollut vain maantiemankelointia tai kaupunkiajelua, höystettynä hitusen metsäisemmillä cyclocrossarilenkeillä. Maastopyörällä en ollut kuunaan ajanut metriäkään!

Tuossa eräänä päivänä uskaltauduin cyclocrossarillani vähän teknisemmille metsäpoluille. Päädyin poluille, joilla cyclocrossari ei enää ollut (ainakaan meikäläisen taidoilla) omiaan ja meinasin muun muassa lentää kertaalleen tyylikkäästi sarvien yli. Homma oli kuitenkin niin hauskaa, että tuosta ajelukerrasta heräsi hinku hankkia ihan oikea maastopyörä. Googlettelin aihetta hieman ja menin muutama päivä myöhemmin Puhoksen Velo & Oxygeniin (liike josta muuten saa aina ihan loistavaa palvelua!) vähän ”vain katselemaan” maastopyöriä. Kuinkas ollakaan, lähdin liikkeestä kaupat tehneenä. Pyörä on 29-tuumaisilla renkailla varustettu, etujousitettu Bianchi Jab 29.3. Kyseessä on Bianchin jäykkäperämaastureiden keskiluokan vehje. Vaihteet ovat Shimanon XT/Deore 3×10. Suntourin XCR -etuhaarukka lienee kokonaisuuden heikoin lenkki, mutta ihan hyvin se on ainakin toistaiseksi meikäläisen ajeluun riittänyt, semminkin kun en kuitenkaan koskaan taida olla mikään lähikulmien hurjapäisin maastokuski.

Ihan heti en pyörää saanut mukaani, sillä meikäläiselle sopivan runkokoon ainut kappale oli jo myyty, mutta muutamaa päivää myöhemmin pääsin hakemaan ajokin ja lähdin debyyttihuristelulle.

Tänään vein pyörän ensihuoltoon reilun 200 kilometrin ajeluiden jälkeen. Maastopyöräilynoviisina en osaa syväanalyysejä tehdä, mutta oikein tyytyväinen olen hankintaani ollut. Ja maastopyöräily on kyllä tolkuttoman hauskaa! Voisin tosin vannoa, että mutkittelevat pitkospuut kapenevat sitä mukaa, mitä pitempään niillä ajaa… Kertaakaan en kuitenkaan ole vielä itseäni loukannut, vaikka jokusen kerran olen jo – omalla mittapuullani – hitusen pelottavillekin poluille uskaltautunut.

Ehkä eniten maastopyörän kohdalla on ensimmäisten lenkkien aikana hämmästyttänyt sen mäkinousukyky: pitoa löytyy vielä todella jyrkissäkin mäissä ja olen kavunnut ylös rinteitä, joita en cyclocrossarilla olisi kuvitellutkaan lähteväni kapuamaan.

Oikeastaan ainoa huono puoli maastopyörän hankinnassa on se, että cyclocrossari taitaa jäädä jatkossa aika vähälle käytölle. Jos hankkisin vain yhden pyörän, olisi se ehdottomasti cyclocrossari, sillä niin monipuolisesta vehkeestä on kyse. Vaan nyt, kun olen fillari-innostuksissani hankkinut sekä maantiepyörän, cyclocrossarin, sinkulan ja maastopyörän, jäänee cyclocrossari hieman paitsioon: maantiepyörä on toki mukavampi puhtaille asfalttilenkeille, sinkula on ykkösvalintani kaupunkisuhailuun ja maastopyörä taitaa viedä jatkossa voiton karummille alustoille – niin sutjakasti Bianchi kulkee myös tasaisella, että ei cyclocrossaria ole tullut ikävä edes lenkkien ulkoiluväyläosuuksilla. Mutta katsotaan nyt. Enhän minä yhdestäkään pyörästä luopua haluaisi, mutta säilytystilojen niukkuus puoltaisi yhdestä fillarista luopumista.

Lopuksi vielä muutama kuva lenkeiltä uudesta pyörästä.

Kategoria(t): maastopyöräily, pyörät, urheiluliikkeet | 2 kommenttia

Vähillä treeneillä Finntriathloniin

Post Ironman Blues? Rasitusmurtuman jälkeinen arkuus tehdä kunnon juoksutreenejä? Paluu työelämään sapattivuoden jälkeen? (Teko)syitä on monia, mutta fakta on se, että treenikilometrejä ei tänä vuonna ole kertynyt viime vuoden malliin. Selvää toki olikin, ettei niitä samaan tahtiin kerry, mutta siitä huolimatta oheinen tilasto on nyt Finntriathlonin kynnyksellä hieman kiusallista katsottavaa.

Treenikilometrit vuoden alusta Finntriathlon-viikon alkuun asti, 2013 vs 2014.

Treenikilometrit vuoden alusta Finntriathlon-viikon alkuun asti, 2013 vs 2014.

Kuntosalikäyntien osalta sama tilasto näyttää tälle vuodelle voittolukemia 46-2, mutta tuo ei liiemmälti odotuksia triathlonin puolimatkan suhteen nosta. Viime vuonna Joroisilla kulki tavoitteiden mukaisesti. Tälle vuodelle olin jossain vaiheessa kaavaillut 15 minuutin (ja vuodenvaihteessa jopa 30 minuutin) aikaparannustavoitetta. Selvää on, että 5:45-aika on nyt melkolailla utopiaa. Olisin erittäin tyytyväinen viime vuoden aikaan (5.59), mutta todennäköisesti aikani painuu näin vähäisillä treeneillä väistämättä kuuden tunnin tuolle puolen.

Innolla lähden silti kohti Finntriathlon-viikonloppua. Vaikka kunto ei ole viime kesän tasolla, ja ajatukset aikaparannuksesta pitänee unohtaa, on tiedossa silti mukava kuntoiluviikonloppu – ja Finntriathlonissa on mukava nähdä roppakaupalla kavereita! Pienen seurueemme yöpymispaikka on sama majatalo, jossa viime vuonnakin olimme. Kaikki muutkin siellä viimeksi majoittuneet varasivat paikan uudelleen jo viime kisan yhteydessä, joten terveisiä muun muassa Hyvinkään Pyöräilijöiden triathlonisteille, joiden kanssa varmaan kohta taas päästään kertailemaan kisapäivän kulkua rantasaunalla.

Jeffrey Brownin kirjasta "Darth Vader ja poika".

Jeffrey Brownin kirjasta ”Darth Vader ja poika”.

Finntriatlonin jälkeen jatkan varmaan lyhyempien juoksumatkojen ennätysmetsästystä, mutta pitemmällä tähtäimellä tarvitsen selvästi jonkun kaukaisemman ja eeppisemmän tavoitteen. Kaipaan sitä motivaatiofiilistä, jonka Projekti ”Täysmatka 2013” toi treenaamiseen.

Kategoria(t): puolimatka, tavoitteita, triathlon, yhteenvetoa | Yksi kommentti

Tavoitteita vuodelle 2014

Viime vuosi oli pääprojektin myötä sangen määräpitoinen ja kovempivauhtinen juoksuharjoittelu jäi vähiin. Viime vuoden vastapainoksi tulen tänä vuonna keskittymään melkolailla lyhyihin juoksumatkoihin (lue: 1K, cooper, 5K ja 10K) ja niiden ennätysten parantamiseen. Tuossa listattujen koetosten lisäksi taidan käydä myös useamman kerran Munkinpuiston kaksimailisella kuin myös Tour de Ulvilantie -kisoissa, jos ne saavat tänä vuonna jatkoa. Molemmista on aiempi noteeraus tallessa ja niidenkin PB-lukemia olisi mukava parantaa.

Tältä sivulta löytyvät tämän hetkiset ennätykseni kuin myös 2014:lle asettamani aikatavoitteet. Kuten sivulta näkyy, 1K- ja 5K-ennätyksiä (jälkimmäinen VV-reitillä, mutta yksin soolojuoksuna) olen jo onnistunutkin parantamaan.

Tarkoitus on tehdä kovia treenejä enemmän ja ennenkaikkea tiheämmin kuin koskaan aiemmin. Peruskestävyyspohjan luulisi olevan kohtuu hyvällä mallilla.

Triathlon-puolella ohjelmassa on Joroisten lisäksi ainakin HelTri Cupin kisat. Jokin perusmatkan koetoskin olisi kiva johonkin väliin tunkea. Mikäli en täysin sekoa kesällä, täysmatka jää tänä vuonna väliin – ja näillä näkymin en maratoniakaan kuluvana vuonna könyä.

Kategoria(t): juoksuennätysten kehitys, tavoitteita, yhteenvetoa | Yksi kommentti