Halvan ja vähän kalliimman märkäpuvun ero – saako euroilla lisää vauhtia järveen?

Olen jo kolmisen vuotta uinut kaikki avovesiuntini märkäpuvulla, jonka ostin triathlonista innostuttuani kesällä 2012. Kyseinen puku on Orcan halppismalli TRN. Olen ollut pukuun sangen tyytyväinen, mutta hiljattain tuli fiilis, että voisin hankkia uuden märkkärin.

Uintiin tarkoitettujen märkäpukujen hintahaarukka menee noin 100 ja 900 euron välissä. Vaikka hinnan unohtaisikin, kalleimmat puvut eivät välttämättä ole meikäläisen tasoiselle uimarille hyvä valinta: ainakin vähän kärjistetysti sanottuna kalliimmissa puvuissa pääpaino on liikkuvuudessa, ei kelluttavuudessa, josta heikommat uimarit hyötyvät enemmän. Tämän huomioiden en edes harkinnut kalliimpia pukuja, vaan katseeni kääntyivät kaverini kehumaan Orcan S5-pukuun. Sekin on vielä Orcan spekseissä ”entry-level”-puku, mutta siinä kastissa Orcan paras sellainen, hinnaltaan noin saturaisen TRN-pukua kalliimpi. Ajattelin että tuolla hankinnalla saisin puvun, jossa käsien liikkuvuus olisi pikkuisen parempi ja jonka kelluttavuus olisi pykälän TRN-märkkistäni parempi. S5 on koottu TRN:ää useammasta palasta. Siinä missä vuosimallin 2012 TRN-pukuni on kaikkialta 2-2,5mm paksu, vaihtelee puvun paksuus 2015-vuosimallin S5:ssä ohuimpien kohtien 2 millistä aina 5 millimetriin; niissä kohdissa, joissa kelluttavuutta tarvitaan eniten.

Muita merkkejä en edes lähtenyt katselemaan, sillä olen ollut – etenkin hintalaatusuhteen huomioiden – niin tyytyväinen ensimmäiseen Orca-pukuuni, ja koska tiesin Orcan kokotaulukon 9-koon itselleni tismalleen sopivaksi (lisää alkuperäisestä kokoihmettelystä tässä vanhassa postauksessani).

Eilen sitten hulahdin raikkaan vilpoiseen (16°) Kaitalampeen uusi puku päälläni.

Miltäs sitten tuntuikaan? Toisin sanoen: Orca TRN vs Orca S5 – tuoko 100 euron hintaero huomattavaa eroa? Seuraavassa fiilikseni reilun kilometrin ensitestin perusteella.

S5 ensitestissä. Kaitalampi on yksi pääkaupunkiseudun hienoimmista paikoista avovesiuintiin!

S5 ensitestissä. Kaitalampi on yksi pääkaupunkiseudun hienoimmista paikoista avovesiuintiin!

Liikkuvuus: kädet liikkuivat hitusen TRN-pukua vapaammin. Ero ei ollut suuri, mutta melko selvä kuitenkin. Liikkuvuus oli jopa suorastaan erinomainen (huom! tältä osin minulla ei ole kokemuksia huippukalliista puvuista, mutta toivomisen varaa ei S5 juuri itselleni jättänyt).

Kelluttavuus: selvä ero rinnan ja etureisien tienoilla. Tuntui suorastaan siltä, kuin jaloissa olisi ollut narut, joista joku nosti uintiasentoa virtaviivaisemmaksi! Rinnan eron huomasi eritoten siinä, että tähystäminen oli eteenpäin uidessa helpompaa kuin TRN:llä.

Riisuminen uinnin jälkeen: Ei eroa TRN:ään (kummatkin saan yltäni kohtuullisen vaivattomasti).

Vauhti: summasummarum – toivatko nuo liikkuvuus- ja kelluttavuuspiirteet sitten lisää vauhtia uintiin? Tuntuman perusteella uskallan sanoa, että toivat, ja kellokin oli samaa mieltä. Uin täsmälleen saman matkan kuin muutamaa päivää aiemmin TRN-puvulla, ja yritin pitää tehotkin saman suuruisina. Toki on vaikea sanoa, olivatko uinnit kuinka identtisiä (jo pelkästään suunnistusvirheistä voi tulla lisäkiemuraa ”samaan” lenkkiin), mutta ainakin joltiseenkin samanlaisista lenkeistä oli kyse. Noin 1050 metrin matka sujui S5 yllä 1:07 nopeammin kuin TRN päällä.

Vaikkei tämä vertailuni vielä lähdeaineistonsa puolesta yllä akateemiselle tasolle, uskallan jo nyt suositella lämpimästi Orcan S5 pukua.

Jos siis haluat halvan, hyvän hintalaatusuhteen puvun, on Orca TRN passeli valinta (hinta 156€). Jos taas haluat satsata pukuun noin 100 euroa enemmän, ja saada pykälää paremman märkkärin – pysyen silti yhä ”meille ei niin kauhean hyville uimareille” tarkoitettujen märkäpukujen luokassa, on Orca S5 mielestäni loistava ostos!

Kategoria(t): avovesiuinti, märkäpuvut, triathlon, uinti | 2 kommenttia

Pitkien suoritusten lumo

Pari viikkoa sitten tuli ajeltua Kari S:n kanssa tähän mennessä pisin pyörälenkkini: 206 kilometriä. Reissu oli tosi hieno, ja jälleen kerran totesin, että nautin tosi paljon tuollaisista ”ylipitkistä” suorituksista. Keräsinpä tähän suoritusteni ajallisen keston top-10-listan. Kisasuorituksista listassa kokonaisaika, (pyörä)treenilenkkien ajoissa ei mukana tankkaustaukoja.

1. täysmatkan triathlon (Nastola), 8/2013, 13.56
2. Pirkan hiihto (90K perinteinen), 3/2012, 9.17
3. Pirkan hiihto (90K perinteinen), 3/2013, 8.54
4. pyörälenkki (206 km), 5/2015, 7.44
5. pyörälenkki (180 km), 8/2013, 7.08
6. Viikin Viiskytviis -ultrajuoksu, 11/2014, 6.33
7. Finntriathlon (puolimatka), 7/2014, 6.14
8. Finntriathlon (puolimatka), 7/2013, 5.59
9. pyörälenkki (146 km), 7/2014, 5.49
10. pyörälenkki (130 km), 6/2013, 5.35

Listan yhdestoista taitaisikin olla sitten pisin yhdistelmäharjoitukseni (pyörä 104 + juoksu 10). Tänä vuonna listan pitäisi päivittyä vielä ainakin jokakesäisellä Finntriathlon-suorituksella, mutta katsotaan jos tässä vielä jotain muutakin keksitään?

Kategoria(t): hiihto, pyöräily yleisesti, triathlon, ultrajuoksu, yhteenvetoa | Yksi kommentti

Kuvia ja tilastoja – vuoden 2014 kohokohdat juoksutapahtumien järjestämisestä omiin ennätyksiin

Päättyvä vuosi oli oman kuntoliikuntani näkökulmasta jonkinlainen ”välivuosi”. Treenimäärät jäivät alhaisemmaksi kuin edellisinä vuosina; Heiaheian tilastoyhteenveto kertoo vuositasoista seuraavaa:

2009: 91 treenituntia (vuosi jolloin innostuin juoksemisesta)
2010: 196 h
2011: 304 h
2012: 319 h
2013: 355 h
2014: 268 h (tähän mennessä)

Tuo 2011 saavuttamani 300:n tunnin taso lienee jotakuinkin se, mikä voisi olla kelpo vuositavoite noin yleisesti. 2012:n loppuvuosi ja iso osa 2013:sta meni sapattivuoden merkeissä, mikä selittää niiden vuosien reilummat lukemat.

Kilometrien osalta 2014 näyttää – nyt viisi päivää ennen vuoden vaihtumista – edellisvuosiin verrattuna seuraavalta.

           2010     2011     2012     2013     2014   
===================================================
Juoksu     1158     1514     1682     1216     1029
Pyöräily    722     1690     1186     2503     2390
Hiihto       87      398      450      420       49
Uinti        10       20       88      128       36

Kuten tuosta äkkiä näkyy, uinti ei tänä vuonna juurikaan napannut, hiihtokelejä ei liiemmälti ollut tarjolla ja ainoastaan pyöräkilometreissä pääsin kohtalaisen tyydyttäviin lukemiin. Kilsojen lisäksi vuodelta kertyi plakkariin 33 tuntia uurastusta kuntosalilla (14 tuntia 2013, aiempina vuosina ei juuri ollenkaan).

Entäpä sitten ne kohokohdat? Vuoden 2013 täyden matkan triathlon -projektin jälkeen tämän vuoden suurimmat elämykset jäivät selvästi vaatimattomammiksi, mutta toki sitä hienoja endorfiinielämyksiä tähänkin vuoteen mahtui. Poiminpa esiin seuraavat:

12.04. Karhu-viesti – tosi kiva kokemus kaveriporukalla ja omakin juoksu kulki mainiosti.
18.04. Viikin Viitonen -reitti soolojuoksuna uuteen ennätykseen (21:20).
25.10. Kaarinan syysmaratonin kymppi ja PB – syksyn hyvän (ja koko vuoden ainoan hyvän) juoksutreenijakson myötä vihdoin uusi 10K-enkka (44:35).
01.11. Viikin Viiskytviis – ensimmäinen ultrajuoksuni!

Näiden ennätysmatkojen lisäksi mainittakoon vielä muutama muu – kuntoliikuntaan liittyvä – juttu päättyvältä vuodelta: Projekti #cycle148HKI (hauska keräilyprojekti ja paljon kivoja uusien kulmien bongailuja), Helsinki Half Marathon (uusi, upea juoksutapahtuma, jonka perustaja/pyörittäjäjoukkoihin kuulun), uudet pyörähankinnat (Foffa ja maastopyörä) sekä tietysti kaikki mukavat muistot tämän vuoden Viikin Viitosilta, tuosta perinteikkäästä juoksutapahtumasta, jota olen järjestänyt jo vuodesta 2010 alkaen.

Näissä tunnelmissa kohti 2015:tä.

Oikein hyvää alkavaa vuotta kaikille ”liikuntamaailman” ystävilleni kuin myös tämän blogini lukijoille! Loppuun vielä hieman kuvallisia muistoja kuntoliikuntavuodesta 2014.

Karhu-viesti 2014: B12 - Powerwalking Group -joukkue vaihtaa vauhdikkaasti viimeiselle osuudelle.

Karhu-viesti 2014: B12 – Powerwalking Group -joukkue vaihtaa vauhdikkaasti viimeiselle osuudelle.

Jälkikasvun kanssa Munkinpuiston Rauhanmaili-juoksussa.

Jälkikasvun kanssa Munkinpuiston Rauhanmaili-juoksussa.

Keväinen matka töistä kotiin.

Keväinen matka töistä kotiin.

Avovesiuintikauden avaus toukokuussa Kuusijärvellä.

Avovesiuintikauden avaus toukokuussa Kuusijärvellä.

HHM:n lähtö/maalialue valmistuu.

HHM:n lähtö/maalialue valmistuu.

Väsynyt, mutta onnellinen Team HHM kisaviikonlopun päätösdinnerin päätteeksi.

Väsynyt, mutta onnellinen Team HHM kisaviikonlopun päätösdinnerin päätteeksi.

Saliselfie.

Saliselfie.

VV-reittiä merkitsemässä.

VV-reittiä merkitsemässä.

Arthurin kanssa Finntriathlonissa. Pyörät jätetty juuri T1:een.

Arthurin kanssa Finntriatlonissa. Pyörät jätetty juuri T1:een.

Wilierin kanssa kohti kesämökkiä.

Wilierin kanssa kohti kesämökkiä.

Maastopyöräilyn iloja.

Maastopyöräilyn iloja.

Petterin kanssa Sipoonkorvessa.

Petterin kanssa Sipoonkorvessa.

Joulukuisella cyclocrossari-lenkillä.

Joulukuinen cyclocrossari-lenkki.

Kategoria(t): yhteenvetoa | Kommentoi

Vuosi 2015: triathlonia ja Skotlannin halki juoksua

Vaikka päättyvää vuotta on vielä puolitoista kuukautta jäljellä, on ensi vuoden kalenterissa jo aika monta kuntoilukoetosta buukattuna. Maaliskuun perinteisen Pirkan hiihdon – jonka täysmatkalle osallistun kolmatta kertaa – lisäksi olen ilmoittautunut jo kahteen Finntriathlon-tapahtumaan: jokakesäisen Joroisten reissun lisäksi ohjelmassa on myös Vierumäen perusmatka, jolla luvassa onkin hauska jäsentenvälinen B12 – Powerwalking Group -ryhmän kesken.

Lokakuussa 2015 onkin luvassa sitten jotain todella erityistä. Lähden ystäväni Tomi K:n kanssa Skotlantiin, jossa luvassa on 136 kilometriä juoksua viidessä päivässä. Ohjelmassa on Run Accross Scotland -reissu, jolla ei varmasti ainakaan maisemissa ole valittamista. Juoksemme halki Highlandsin, Invernessistä Isle of Skyelle, eli suurinpiirtein oheisessa kartassa punaisella näkyvän reitin. Vaikka vauhti pidetään toki maltillisena, ja pausseja maisemien ihasteluun, valokuvaukseen jne. pidetään runsaasti, on tähän silti syytä treenata ensi vuonna määrätietoisesti: 136 kilometriä viidessä päivässä on 136 kilometriä viidessä päivässä. Tähän asti en ole koskaan juossut edes 100 kilometriä viikossa. Odotukset reissun suhteen ovat kyllä eeppisen korkealla!

Mitäpä muuta? Erilaisia juoksukisoja sopiviin väleihin ja Helsinki Triathlonin HelTri Cupin kisat ainakin. Katsotaan!

Kategoria(t): tavoitteita, triathlon, ulkomailla juokseminen | 2 kommenttia

Juoksuvuoden hyvä päätös

Juoksuvuosi 2014 tuli kisa/koetosmielessä päätettyä mukavasti: Toissaviikonloppuna Kaarinasta irtosi vihdoin uusi kympin enkka, jota olinkin jahdannut tänä vuonna jo useaan otteeseen. Uusi PB kirjataan nyt lukemin 44.35. ”Kello tottelee kilometrejä” – eli ennätys syntyi heti, kun sain vähän nostettua treenikilometrien määrää.

Viime viikonloppuna oli sitten ohjelmassa Viikin Viiskytviis. Maaliin pääsin ajassa 6.33 (maratonin epävirallinen väliaika 4.57) ja ensimmäinen ultrajuoksuni meni ihan siten kuten suunnittelinkin. Jaksoin tavoitevauhtia noin 35 kilometriin asti, eikä sen jälkeinen kangistuminen ollut ihan tolkutonta: jälkimmäinen puolisko matkasta vei vain 10 minuuttia ensimmäistä enemmän.

Seuraava koetos, johon olen ilmoittautunut, onkin sitten maaliskuinen Pirkan hiihto – mutta eiköhän sitä ennenkin jotain tule keksittyä.

Kuluneen viikon olen viettänyt tyystin lepo/ylimenokausimeiningeissä. Juossut en ole ollenkaan ja ainoat liikunnat ovat olleet pari pyörähdystä maastopyörällä. Jalat tuntuvat nyt jo mukavasti palautuneelta ultrasta, joten eiköhän tässä ensi viikolla palata pikkuhiljaa normaaleihin treeneihin.

Loppuun vielä muutama valokuva Viikin Viiskytviis -taivallukselta (kuvat voi klikata isommaksi). Iso kiitos hienosta ultrapäivästä kaikille osallistujille ja juoksuseurasta muun muassa Läskimaijalle.

Ensimmäisellä kierroksella.

Ensimmäisellä kierroksella.

Kävelypalautuspätkän ultraajaryhmäkuva.

Kävelypalautuspätkän ultraajaryhmäkuva.

Jälleen kerran Raastosuoralla.

Jälleen kerran Raastosuoralla.

Kategoria(t): ennätysjuoksu, harjoittelun hienosäätö, juoksuennätysten kehitys, Kaarinan syysmaraton, palautuminen, ultrajuoksu, Viikin Viiskytviis, ylimenokausi | Yksi kommentti

Ensimmäinen ultrajuoksu

Ensimmäinen ultrajuoksuni. Sellainen on luvassa reilun kuukauden kuluttua, marraskuun ensimmäinen päivä.

Matka on 55 kilometriä. Kyseessä on ensimmäistä kertaa hölköteltävä ja hyvin pienimuotoinen Viikin Viiskytviis.

Ultrajuoksuksihan lasketaan joidenkin mukaan kaikki maratonia pidemmät juoksut, ja jossain taas linjataan, että 50 kilometriä ja sitä pidemmät matkat ovat ultrajuoksua. Itse taipuisin jälkimmäiselle kannalle. Ajattelin, että tuo 50 kilometriä olisi myös hyvä matka ensimmäisen oman ultrajuoksukokeiluni mitaksi. Tosin tasan 50 on sitten ”vain tasan 50”. Niinpä päädyin perinteikkään Viikin Viitonen -kisan reittiä kiertävää ultrajuoksua pohtiessani mittaan 55 kilometriä. Onpahan vähän tasaviiskymppistä pidempi – plus viiskytviis rimmmaa paremmin Viikin kanssa. ;-)

Itse lähden koetokseen suht heikoilta pohjilta: Koko vuosi on mennyt treenien ja etenkin juoksukilometrien osalta aika vähäisillä määrillä. Viime viikonloppuna juoksin ensimmäisen (yli puolimaratonin mittaisen) pitkikseni vuoteen! Taustalla on sekä parantelutaukoa että juoksuarastelua taannoisen rasitusmurtuman myötä. Lisäksi tämän vuoden juoksulliset tavoitteet ovat ennen ultrapäätöstä olleet lyhyiden matkojen ennätysten parantamisessa.

Ennen marraskuuta osallistun vielä muutamaan lyhyempään kisaan, joten pitkiksien osalta lähden Viikin Viiskytviis -koetoksen lähtöviivalle todennäköisesti niin, että alla on viime viikonlopun 23-kilometrisen lisäksi yksi noin 27 kilometrin ja yksi reilun 30 kilometrin siivu. Eipä se paljoa ole, mutta toisaalta minkäänlaista aikatavoitetta (ennen auringonlaskua perille pääsyä lukuunottamatta) ei minulla tuolloin marraskuun ensimmäisenä päivänä ole. Haluan vain kokeilla, miltä tuollainen matka tuntuu ja selviytyä loppuun kaikki 11 kierrosta Viikin kauniissa syysmaisemissa. 42 kilometrin jälkeen päästään aivan tuntemattomille vesille!

Monet ultrajuoksukonkarit suosittelevat ottamaan kävelykevennyksiä heti alkumatkasta alkaen, ei vasta sitten kun on pakko. Itse ajattelin kävellä joka kierroksella osuuden lintutornilta infotaululle (noin 250 metriä).

Tänään on ohjelmassa vauhdikkaampaa menoa, kun suuntaan perinteikkääseen Puistolajuoksuun. Tuli kirmattua tuo viime vuonna, joten hauska nähdä miten noin 7,5 kilometrin skaba kulkee tänä syksynä edelliskertaan verrattuna.

Kategoria(t): harjoittelun hienosäätö, ultrajuoksu, Viikin Viiskytviis | 2 kommenttia

Oman #cycle148HKI-projektini tilanne

Kun nyt kerran naputtelin erillisen kirjoituksen #cycle148HKI-pyöräilyprojektista, niin laitetaanpa nyt vielä katsaus omasta #cycle148HKI-tilanteestani.

Tänään tein maastopyörällä reilun 50 kilometrin lenkin, jossa polkuosuuksien, ja Paloheinän- sekä Malminkartanonhuipulle nousujen ohessa, poimin useamman vielä puuttuneen alueen. Pikkuhiljaa #cycle148HKI-karttani alkaa olla lähes täynnä väriä. Vihreällä merkityt tulivat plakkariin tänään.

Oman #cycle148HKI-projektini tilannekartta 28.8.2014. (Klikkaa täyskokoiseksi.)

Oman #cycle148HKI-projektini tilannekartta 28.8.2014. (Klikkaa täyskokoiseksi.)

Tein hiljattain, projektin loppusuoran selkeyttämiseksi, tällaisen tilannekartan, johon kirjasin kaikki jäljellä olleet alueet. Nyt siis kerättävänä on enää vaivaiset yhdeksän maitse yhytettävissä olevaa aluetta (viisi keskustan lähettyvillä ja neljä koillisimmassa Helsingissä) sekä venematkailua vaativat alueet (kuusi kappaletta).

Hirmuisen vauhdikkaasti keräilyni ei ole edennyt, aloitettuani homman jo keväällä. Seliseliosastolta voisin nostaa esiin sen, että pyöräilyhän ei ole ainoa liikuntaharrastukseni ja useat lenkkini ovat suuntautuneet samoille reiteille ja/tai pitkälle Helsingin ulkopuolelle. Paremmalla optimoinnilla osa-alueet olisivat toki kertyneet plakkariin lyhyemmässäkin ajassa ja vähemmilläkin kilometreillä. Yhtäkaikki hauskaa, että suurin osa alueista alkaa nyt olla kasassa – ja täytyy sanoa, että monta mielenkiintoista, aiemmin minulle tuntematonta paikkaa kotikaupungistani, on tämän projektin myötä tullut nähtyä!

Jos oman #cycle148HKI-projektin aloittaminen kiinnostaa, niin ”viralliset” ohjeet siihen löydät täältä.

Malminkartanonhuipulla.

Malminkartanonhuipulla.

Kategoria(t): maastopyöräily, Projekti "Cycle148HKI", pyöräily yleisesti | Kommentoi

Projekti #cycle148HKI – kerää pyöräilemällä Helsingin kaikki osa-alueet!

Aloitin keväällä pyöräilyprojektin, jolle annoin nimen/hashtagin #cycle148HKI. Koska tästä projektista on tullut sittemmin jonkin verran kyselyjä, päätin nyt kirjoittaa aiheesta blogitekstin, joka samalla toimii #cycle148HKI-keräilyn ”virallisena” ohjeistuksena.

”Säännöt” lyhyesti

1. Ideana on pyöräillä mahdollisimman monta Helsingin 148 osa-alueesta (periaatteessa mahdollisimman lyhyessä ajassa, tai esimerkiksi yhden vuoden mittaisen ajanjakson kuluessa, mutta erityistä aikarajaa ei ole).

2. Kun aloitat keräilyn, aloitat sen nollasta, riippumatta aikaisemmista pyörälenkeistäsi.

3. Jokainen #cycle148HKI-pyöräilijä pitää itse kirjaa keräämistään osa-alueista.

4. Kahden osa-alueen rajalla pyöräily tai muu pienen pieni raapaisu alueelle ei riitä, vaan alueen puolella on selvästi pyöräiltävä. Pienehkö käynti kuitenkin riittää, eli alueen läpi tai sen keskellä ei tarvitse käydä. Erikseen todettakoon, että Santahaminan osa-alueen kohdalla riittää varuskunnan portilla käynti.

5. Jokainen #cycle148HKI-keräilijä pyöräilee luonnollisesti omalla vastuullaan, liikennesääntöjä ja muita ulkoilijoita kunnioittaen & luontoa roskaamatta.

6. On toivottavaa, joskaan ei pakollista, ottaa ainakin osalla lenkeistä kuvia osa-alueista ja lähettää ne sosiaaliseen mediaan, esimerkiksi Instagramiin, hashtagilla #cycle148HKI, muiden keräilijöiden iloksi.

Karttapohjat

Ajantasalla oleva osa-aluekartta: http://bit.ly/osa-alueet

Sama kartta versiona, josta voi screenshotata itselleen ”ruksittavan” tai ”maalattavan” version keräilymerkintöjä varten: http://bit.ly/cycle148hki

Muuta huomioitavaa

Helsinki jaetaan virallisesti monella eri tavoin: 54 kaupunginosaan, 8 suurpiiriin, 34 peruspiiriin, 148 osa-alueeseen ja 369 pienalueeseen. Näistä 148 osa-aluetta (joita ovat esimerkiksi Punavuori, Lehtisaari, Hakuninmaa, Viikinmäki ja Uutela) on juuri sopiva jako tähän pyöräilyhaasteeseen. (Lisää Helsingin alueellisesta jaosta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_alueellinen_jako.)

Helsingin 148 osa-alueesta 142 on tavoitettavissa ilman vesistöylityksiä. Loput 6 vaativat jonkinlaisen venematkan ennen niiden saavuttamista, joten jo 142 alueen kerääminen on sangen hyvä tavoite sekin. Kuudesta veden ylitystä vaativasta osa-alueesta ainakin osalle menee julkisen liikenteen yhteysalus (kuten esimerkiksi Suomenlinnaan). Mikäli joku kerää 147/148 aluetta, kuulen siitä erittäin mielelläni. Kaikkien 148 alueen kerääminen menee jo melkoisen eeppiseksi suoritukseksi, johtuen osa-alueista eteläisimmän haastavuudesta.

» #cycle148HKI Twitterissä

» #cycle148HKI Instagramissa

MUKAVIA KERÄILYPYÖRÄILYJÄ!

Kategoria(t): Projekti "Cycle148HKI" | 3 kommenttia

Aloittelijan maastopyöräilykokemuksia

Tähän kesään asti pyöräilyni on ollut vain maantiemankelointia tai kaupunkiajelua, höystettynä hitusen metsäisemmillä cyclocrossarilenkeillä. Maastopyörällä en ollut kuunaan ajanut metriäkään!

Tuossa eräänä päivänä uskaltauduin cyclocrossarillani vähän teknisemmille metsäpoluille. Päädyin poluille, joilla cyclocrossari ei enää ollut (ainakaan meikäläisen taidoilla) omiaan ja meinasin muun muassa lentää kertaalleen tyylikkäästi sarvien yli. Homma oli kuitenkin niin hauskaa, että tuosta ajelukerrasta heräsi hinku hankkia ihan oikea maastopyörä. Googlettelin aihetta hieman ja menin muutama päivä myöhemmin Puhoksen Velo & Oxygeniin (liike josta muuten saa aina ihan loistavaa palvelua!) vähän ”vain katselemaan” maastopyöriä. Kuinkas ollakaan, lähdin liikkeestä kaupat tehneenä. Pyörä on 29-tuumaisilla renkailla varustettu, etujousitettu Bianchi Jab 29.3. Kyseessä on Bianchin jäykkäperämaastureiden keskiluokan vehje. Vaihteet ovat Shimanon XT/Deore 3×10. Suntourin XCR -etuhaarukka lienee kokonaisuuden heikoin lenkki, mutta ihan hyvin se on ainakin toistaiseksi meikäläisen ajeluun riittänyt, semminkin kun en kuitenkaan koskaan taida olla mikään lähikulmien hurjapäisin maastokuski.

Ihan heti en pyörää saanut mukaani, sillä meikäläiselle sopivan runkokoon ainut kappale oli jo myyty, mutta muutamaa päivää myöhemmin pääsin hakemaan ajokin ja lähdin debyyttihuristelulle.

Tänään vein pyörän ensihuoltoon reilun 200 kilometrin ajeluiden jälkeen. Maastopyöräilynoviisina en osaa syväanalyysejä tehdä, mutta oikein tyytyväinen olen hankintaani ollut. Ja maastopyöräily on kyllä tolkuttoman hauskaa! Voisin tosin vannoa, että mutkittelevat pitkospuut kapenevat sitä mukaa, mitä pitempään niillä ajaa… Kertaakaan en kuitenkaan ole vielä itseäni loukannut, vaikka jokusen kerran olen jo – omalla mittapuullani – hitusen pelottavillekin poluille uskaltautunut.

Ehkä eniten maastopyörän kohdalla on ensimmäisten lenkkien aikana hämmästyttänyt sen mäkinousukyky: pitoa löytyy vielä todella jyrkissäkin mäissä ja olen kavunnut ylös rinteitä, joita en cyclocrossarilla olisi kuvitellutkaan lähteväni kapuamaan.

Oikeastaan ainoa huono puoli maastopyörän hankinnassa on se, että cyclocrossari taitaa jäädä jatkossa aika vähälle käytölle. Jos hankkisin vain yhden pyörän, olisi se ehdottomasti cyclocrossari, sillä niin monipuolisesta vehkeestä on kyse. Vaan nyt, kun olen fillari-innostuksissani hankkinut sekä maantiepyörän, cyclocrossarin, sinkulan ja maastopyörän, jäänee cyclocrossari hieman paitsioon: maantiepyörä on toki mukavampi puhtaille asfalttilenkeille, sinkula on ykkösvalintani kaupunkisuhailuun ja maastopyörä taitaa viedä jatkossa voiton karummille alustoille – niin sutjakasti Bianchi kulkee myös tasaisella, että ei cyclocrossaria ole tullut ikävä edes lenkkien ulkoiluväyläosuuksilla. Mutta katsotaan nyt. Enhän minä yhdestäkään pyörästä luopua haluaisi, mutta säilytystilojen niukkuus puoltaisi yhdestä fillarista luopumista.

Lopuksi vielä muutama kuva lenkeiltä uudesta pyörästä.

Kategoria(t): maastopyöräily, pyörät, urheiluliikkeet | 2 kommenttia

Vähillä treeneillä Finntriathloniin

Post Ironman Blues? Rasitusmurtuman jälkeinen arkuus tehdä kunnon juoksutreenejä? Paluu työelämään sapattivuoden jälkeen? (Teko)syitä on monia, mutta fakta on se, että treenikilometrejä ei tänä vuonna ole kertynyt viime vuoden malliin. Selvää toki olikin, ettei niitä samaan tahtiin kerry, mutta siitä huolimatta oheinen tilasto on nyt Finntriathlonin kynnyksellä hieman kiusallista katsottavaa.

Treenikilometrit vuoden alusta Finntriathlon-viikon alkuun asti, 2013 vs 2014.

Treenikilometrit vuoden alusta Finntriathlon-viikon alkuun asti, 2013 vs 2014.

Kuntosalikäyntien osalta sama tilasto näyttää tälle vuodelle voittolukemia 46-2, mutta tuo ei liiemmälti odotuksia triathlonin puolimatkan suhteen nosta. Viime vuonna Joroisilla kulki tavoitteiden mukaisesti. Tälle vuodelle olin jossain vaiheessa kaavaillut 15 minuutin (ja vuodenvaihteessa jopa 30 minuutin) aikaparannustavoitetta. Selvää on, että 5:45-aika on nyt melkolailla utopiaa. Olisin erittäin tyytyväinen viime vuoden aikaan (5.59), mutta todennäköisesti aikani painuu näin vähäisillä treeneillä väistämättä kuuden tunnin tuolle puolen.

Innolla lähden silti kohti Finntriathlon-viikonloppua. Vaikka kunto ei ole viime kesän tasolla, ja ajatukset aikaparannuksesta pitänee unohtaa, on tiedossa silti mukava kuntoiluviikonloppu – ja Finntriathlonissa on mukava nähdä roppakaupalla kavereita! Pienen seurueemme yöpymispaikka on sama majatalo, jossa viime vuonnakin olimme. Kaikki muutkin siellä viimeksi majoittuneet varasivat paikan uudelleen jo viime kisan yhteydessä, joten terveisiä muun muassa Hyvinkään Pyöräilijöiden triathlonisteille, joiden kanssa varmaan kohta taas päästään kertailemaan kisapäivän kulkua rantasaunalla.

Jeffrey Brownin kirjasta "Darth Vader ja poika".

Jeffrey Brownin kirjasta ”Darth Vader ja poika”.

Finntriatlonin jälkeen jatkan varmaan lyhyempien juoksumatkojen ennätysmetsästystä, mutta pitemmällä tähtäimellä tarvitsen selvästi jonkun kaukaisemman ja eeppisemmän tavoitteen. Kaipaan sitä motivaatiofiilistä, jonka Projekti ”Täysmatka 2013” toi treenaamiseen.

Kategoria(t): puolimatka, tavoitteita, triathlon, yhteenvetoa | Yksi kommentti