Tavoitteita vuodelle 2014

Viime vuosi oli pääprojektin myötä sangen määräpitoinen ja kovempivauhtinen juoksuharjoittelu jäi vähiin. Viime vuoden vastapainoksi tulen tänä vuonna keskittymään melkolailla lyhyihin juoksumatkoihin (lue: 1K, cooper, 5K ja 10K) ja niiden ennätysten parantamiseen. Tuossa listattujen koetosten lisäksi taidan käydä myös useamman kerran Munkinpuiston kaksimailisella kuin myös Tour de Ulvilantie -kisoissa, jos ne saavat tänä vuonna jatkoa. Molemmista on aiempi noteeraus tallessa ja niidenkin PB-lukemia olisi mukava parantaa.

Tältä sivulta löytyvät tämän hetkiset ennätykseni kuin myös 2014:lle asettamani aikatavoitteet. Kuten sivulta näkyy, 1K- ja 5K-ennätyksiä (jälkimmäinen VV-reitillä, mutta yksin soolojuoksuna) olen jo onnistunutkin parantamaan.

Tarkoitus on tehdä kovia treenejä enemmän ja ennenkaikkea tiheämmin kuin koskaan aiemmin. Peruskestävyyspohjan luulisi olevan kohtuu hyvällä mallilla.

Triathlon-puolella ohjelmassa on Joroisten lisäksi ainakin HelTri Cupin kisat. Jokin perusmatkan koetoskin olisi kiva johonkin väliin tunkea. Mikäli en täysin sekoa kesällä, täysmatka jää tänä vuonna väliin – ja näillä näkymin en maratoniakaan kuluvana vuonna könyä.

Kategoria(t): juoksuennätysten kehitys, tavoitteita, yhteenvetoa | Yksi kommentti

Uusi pyörä tallissa: sympaattinen sinkula hyvällä hintalaatusuhteella

Iskipä tässä hiljattain hirmuinen hinku hankkia joku hipster-sinkula työmatkoja varten. Ihan hyvinhän Nishiki-cyclocrossarini, vaikka vähän traktori onkin, on noilla reissuilla palvellut, ei sikäli, mutta fiilis on tärkeää pyörähommissa – siitähän ei pääse mihinkään! Fiilis oli siis ihan riittävän hyvä syy uuden työmatka/kaupunkipyörän hankintaan.

Koska kyseessä oli tyystin ”ei välttämätön” hankinta, en halunnut sijoittaa siihen paljoa. Toki silti toivoin löytäväni pyörän, jossa ulkonäön lisäksi miellyttäisi myös asiallinen hintalaatusuhde. Monenlaisten surffailujen jälkeen sopiva sinkula löytyi: Foffa One on brittiläisen Foffa-merkin vartavasten Wigglen eksklusiiviseen myyntiin tekemä pyörä. Foffassa miellytti sekä ulkonäkö, merkin tarina (perustaja otti aikansa pyöriä harrastuksena askarreltuaan loparit työstään, perustaakseen oman pyöräfirman), edullinen hinta että asiallinen hintalaatusuhde.

Pyörä tuli kotiin DHL:n kuljetuksella reilussa viikossa. Se oli kiitettävän hyvin pakattu ja niin vähän kuljetusta varten purettuna, että jopa meikäläisen kaltainen kämmenpeukalo sai pyörän helposti ajokuntoon.

Nyt on muutaman päivän ajalta Foffalla alla noin 80 kilometriä ja täytyy sanoa, että olen suorastaan positiivisesti yllättynyt: pyörä rullaa todella mukavasti ja on äärimmäisen kiva ajaa. Sinkulameininki tuo toki oman lisämausteensa mäkiin, mutta tuolla setupilla selviää kyllä helposti ainakin täällä pääkaupunkiseudulla suharoidessa.

Olen todella tyytyväinen hankintaani! Ainoa harkinnassa oleva virittely Foffaan on ajatus aidon Brooksin satulan hankinnasta. Nykyinen satula on periaatteessa ihan ok, mutta muovisuudessaan vähän turhankin hengetön.

Alla vielä muutama nappaamani valokuva uudesta rakkaastani.



Kategoria(t): pyörät, sinkula | 6 kommenttia

Garmin Forerunner 620 -kokemuksia

Viime viikolla olin työmatkalla New Yorkissa ja sieltä mukaan tarttui Garminin uutuuskello Forerunner 620.

Kyseessähän on Garminin uusin ja edistyksellisin GPS-juoksukello. Viime vuodet ranteessani on ollut Garminin 310XT, luotettava ja erinomainen GPS-kello, jota jatkossakin käytän muun muassa triathlon-suorituksissa, mutta juoksuanalytiikan osalta 620 on kyllä aivan omaa luokkaansa.

Omalla kohdallani 620:ssa kiinnosti eniten sen kyky – uuden sykevyön kera varustettuna – mitata juoksun askeltiheys, maakontaktin kesto sekä ”Vertical Oscillation”, eli se, miten paljon juoksija liikkuu yläalasuunnassa (tarkkaan ottaen juoksijan rintakehä, koska mittaus tapahtuu sykevyön kautta).

Ensikokemusten perusteella päällimmäisenä mieleen jäänyttä:

+ kello on todella kevyt
+ edellä mainitut kolme erityismittausta vaikuttavat luotettavilta
+ palautumisanalytiikka kiva plussa myös
+ wifi-yhteys on (tietojen siirrossa treenin jälkeen koneelle) perinteistä ANT Agent Bluetooth -yhteyttäkin näppärämpi
– kosketusnäyttö on hieman kankea (usein huomaan tökkääväni kahdesti, ennen kuin komento menee perille)
– Bluetooth-yhteys ei tunnu omalla kellollani toimivan ollenkaan (joskaan en sitä wifin ansiosta edes kaipaakaan)
– softapäivitykset ja alkuasennukset toimivat vähän epämääräisesti/epäluotettavasti (lopulta tosin kaikki onnistui)
– kellon näytön kirkkaus/värikkyys ei ole likikään sitä tasoa, mitä mainoskuvien perusteella voisi olettaa

Miltä nuo uudet datat sitten näyttävät käytännössä Garmin Connectin puolella? Juoksin testilenkillä pienen luupin neljästi, niin että jokaisella kierroksella juoksin yhden suoran eri tavalla: ensimmäisellä kerralla selvästi normaalia tiheämmällä askelluksella, toisella pitkällä askelluksella liki loikkien, kolmannella kerralla korkealla askeleella hypähdellen ja viimeisellä kerralla askellusta miettimättä selvästi lujempaa. Alla lopputulemat tuosta juoksusta (tosin toistaiseksi ilman kadenssikäppyrää, jota Garmin Connect ei juuri nyt tätä kirjoittaessani suostunut näyttämään – lisään sen myöhemmin!).

Garmin 620:n mittauksen tuottamaa analytiikkaa Garmin Connect -palvelusta.

Garmin 620:n mittauksen tuottamaa analytiikkaa Garmin Connect -palvelusta.

Grafiikasta erottuu hyvin, miten mittauslukemat muuttuvat eri juoksutyylien yhteydessä: ainoastaan nopean juoksun kohdalla Vertical Oscillation -käppyrä pysyi käytännössä samoissa lukemissa kuin ”perusjuoksussakin”. On mielenkiintoista nähdä, miten keskiarvoni näiden lukemien osalta ajan myötä kehittyvät.

Wigglessä Garmin 620 maksaa uuden sykevyönsä kera tällä hetkellä 469,64 euroa sisältäen postituksen Suomeen. Onko kello sitten tuon arvoinen? Ensifiilikseni mukaan on, mutta palaan asiaan vielä myöhemminkin täällä blogissani, kun kokemuksia kertyy lisää.

New Yorkin Central Park oli muuten maineensa veroinen paikka juosta. Alla onnellinen juoksija Keskuspuiston siimeksessä ja yksi maisemakuva lenkkipolun varrelta.

Kategoria(t): laitteet, mittalaitteet, ulkomailla juokseminen | 4 kommenttia

Vuosiyhteenveto

2013 oli monella tapaa hieno vuosi – myös kuntoiluvuotena, jonka hienoimpana kohokohtana Projekti “Täysmatka 2013″:n huipentuma Pajulahdessa.

Treenikilometrien osalta vuosiyhteenveto näyttää seuraavalta:

          kilometrit    muutos viime vuodesta    %:ia tavoitteesta
Juoksu       1216               - 28 %                101 %
Pyöräily     2503               + 111 %               100 %
Hiihto        420               - 7 %                  84 %
Uinti         128               + 51 %                128 %

Aikalailla tavoitteisiin siis; uinti reilusti ylikin, hiihto vähän alle (lähinnä siksi, että loppuvuodesta ei lumille päässyt ollenkaan).

Alkaneen vuoden tavoitteisiin palaan tuonnempana…

Maitohapokasta uutta vuotta kaikille blogini lukijoille!

Kategoria(t): yhteenvetoa | Kommentoi

Ehjä sääri, kuntosalikortti ja päivitetyt pyörätilastot

Takana kahdeksan viikkoa juoksutaukoa. Rasitusmurtumahan se sitten loppujen lopuksi oli. Tänään kävin ensimmäisellä lenkillä tauon jälkeen. Kyllä maistui!

Lepäilyksi ei juoksutauko mennyt. Uinnin ja cyclocrossarilla pyöräilyn lisäksi olen viime aikoina käynyt ahkerasti kuntosalilla, mikä onkin meikäläiselle aikamoinen hyppy uuteen! Tätä ennen olen käynyt kuntosalilla ehkä keskimäärin kerran vuodessa ja silloinkin puolet ajasta on mennyt laitteiden ihmettelyyn ja loput siihen, kun olen noussut vekottimesta ja yrittänyt esittää, etten edes yrittänyt sitä käyttää (tajuttuani, että teen liikkeen ihan väärin tai joku vimpain ei liiku sinnepäinkään mihin kuvittelin!). Nyt hommasin paitsi kk-kortin, myös tunnin salin personal traineriltä, joka loi sopivan ohjelman ja jonka kanssa käytiin kaikki liikkeet huolella läpi. Tuon jälkeen salilla käynti on ollut sujuvaa ja jopa ihan mukavaa. Ihmeiden aika ei ole ohi!

Nastarenkaattoman pyöräilyn aika sen sijaan alkaa tältä vuodelta olla. Keväällä tuumailin että fillarikalustoni kilometritilaston pitäisi tämän vuoden lopulla näyttää tyystin erilaiselta, ja kyllähän tuosta 2013-palkista ihan passeli tulikin. Juuri päivitetty tilastonäkymä aiheesta alla.

Kategoria(t): kuntosaliharjoittelu, maantiepyöräily, pyörät, vammat, yhteenvetoa | 2 kommenttia

Ennätys Vantaalta ja diagnoosi ortopediltä

Maalia kohti!

Maalia kohti!

Edellisessä blogahduksessani mallailin kisakalenteria syksylle. Suunnitelmistani toteutuivat Espoon rantakymppi, Puistolajuoksu ja Vantaan maratonin puolikas. Rantakympillä meno oli vielä kovin kankeaa ja raskasta, Puistolajuoksussa alkoi löytyä jo vähän rullaavuutta ja Vantaalta tuliaisena olikin sitten uusi puolikkaan ennätys.

Tuon jälkeen odotin jo innolla loppusyksyn kovia treenejä ja viimeisiä kisoja, mutta samaan aikaan jo useamman viikon oikeassa sääressä silloin tällöin tuntunut, pistemäinen kipu alkoi huolettaa. Lopulta päädyin lääkärin ja sitä kautta ortopedin pakeille – ja nyt on selvää, että jalassa on jotain pielessä. Todennäköisesti kyseessä on rasitusmurtuma, mutta se varmistuu vasta perjantain lisäkuvauksen jälkeen.

Toinen vaihtoehto on osteoidi osteooma, eli hyvänlaatuinen luukasvain. Hyvänlaatuisuudestaan huolimatta jälkimmäinen saattanee pahaksi äityessään olla rasitusmurtumaakin keljumpi vaiva, mutten nyt pohdi asiaa sen enempää ennen lopullista diagnoosia. Joka tapauksessa näyttää siltä, että juoksut on toviksi juostu. Edessä lienee siis uinti- ja cyclocross-painotteinen treenijakso. Todennäköisesti loppuvuosi tulee otettua yleisestikin vähän kevyemmin, sillä juoksuhimot ne suurimmat olisivat nyt olleet.

Hirveän harmistunut en silti ole. Olisi ollut ihan eri luokan keljuus, jos tämä säärivaiva olisi iskenyt esimerkiksi kesällä, torppaamaan täysmatkaunelmani.

Kategoria(t): ennätysjuoksu, vammat, Vantaan maraton | Yksi kommentti

Syyskuulumisia ja kisakalenterin mallailua

Suunnittelemani ylimenokausi on takana. Vielä viikko sitten TV-reipas juoksulenkki tuntui todella kankealta, mutta toissapäivänä kahdeksan kilometrin kiihtyvävauhtinen ”Viikin Viilettäjien” kanssa rullasi jo mukavasti. Nyt juoksuttaa jo kovasti ja taidan vihdoin olla jotakuinkin palautunut Pajulahden koetoksesta. Joidenkin mukaan palautuminen ensimmäisestä Ironmanista kestää 6-8 viikkoa. Toisaalta jotkut rynnistävät hurjasti jo muutaman viikon kuluttua. Itselläni vei nyt siis neljä viikkoa päästä siihen olotilaan, että mieli halajaa taas täysillä liikkumaan ja kroppa tuntuu hyvältä. Täytyy toivoa, ettei mitään takapakkia/piiloväsymystä iske enää myöhemmin, vaikka nyt normaalimeininkiin taas palailenkin.

Ennen lumien tuloa kiinnostaisi vielä yrittää parantaa juoksupuolella muutamia ennätyksiä. Peruskestävyys on IM-harjoittelun jäljiltä kuosissaan, joten pitäisi olla pohjaa, jolle vauhtikestävyyttä nyt on hyvä rakentaa: koetan pitää joka viikko ohjelmassa kaksi vauhdikkaampaa juoksuharjoitusta ja katsoa, vieläkö vauhtia löytyy. Kisakalenteriani en vielä ole päivittänyt, mutta alustava listaus on nyt seuraava:

22.09. Espoon rantakymppi TAI Akaan Mesihölkkä
28.09. Puistolajuoksu TAI 29.9. Pääkaupunkijuoksu
05.10. Itämerimaraton (½) TAI 6.10. Pirkan hölkkä TAI Lokakuun 10
13.10. Vantaan maraton (½)
19.10. Viikin Viitonen (ajanottaja)
26.10. Kaarinan syysmaraton (½) TAI 27.10. Hirvihölkkä
02.11. Viikin Viitonen (viivalla itse) ja/tai 9.11. samoin
16.11. Aktia cup
14.12. Aktia cup

Kenties näemme jossain noista?

Kategoria(t): harjoittelun hienosäätö, palautuminen, tavoitteita | 3 kommenttia