Puhtaalta pöydältä lyllertämään kohti uusia suorituksia!

Olen tässä viime viikkoina käynyt vähän juoksulenkeillä ja niiden annin voisi tiivistää seuraavasti: ei vielä minkäänlaista kehitystä.

Eilinen PK-lenkki; keskisyke 129 ja keskivauhti 7:22/km. Juokseminen tuntuu yhä ihan elefanttimaiselta, vaikka tässä jo jokunen lenkki on alla. PK-vauhdeissa ei vielä minkäänlaista kehitystä myöskään. Eivät PK-lenkkini tainneet olla näin hitaita edes juoksuharrastusta aloittaessani vuonna 2009. Toki pitää huomioida, että nytkin aloitan lähes nollasta – katselin juuri vuosittaisia juoksukilometrejäni (sisältäen suunnistukset yms.) ja lista näytti tältä:

2009: 853 km
2010: 1159 km
2011: 1519 km
2012: 1682 km
2013: 1216 km
2014: 1030 km
2015: 1064 km
2016: 550 km
2017: 912 km
2018: 531 km
2019: 151 km (!)
2020: eka puolisko 20 km (!), nyt 69 km heinäkuussa…

…eli eli, onhan tämä ihan ”project re-start”. Pitää myös muistaa, että 2009 aloitellessani, olin vaatimattomat 11 vuotta nykyistä Asmoa nuorempi. :-P Lisäksi painoa – sekä lihasten että läskin muodossa – on nyt enemmän.

Niin tai näin, ei tämä sujuvalta tai kehittyvältä tunnu, mutta on kiva huomata, että juoksu maittaa oikeastaan eka kertaa moneen vuoteen. Täytyy myös antaa itselle armoa, myöntää että nyt aloitetaan liki nollista, unohtaa vanhat juoksuvauhdit ja PB:t, ja lähteä ihan puhtaalta pöydältä lyllertämään kohti uusia suorituksia!

WhatsApp Image 2020-07-30 at 08.57.33

Kategoria(t): yhteenvetoa | Kommentoi

Koronakevään kehitysseurantaa

Koronakaaos ei omalla kohdallani ole onneksi tarkoittanut salitreenien loppumista, kun käytettävissä on ollut poikkeusjärjestelyillä pieni, mutta ohjelmani kannalta hyvin toimiva mesta, jossa käy nyt lisäkseni vain muutama ihminen (ja kaikki desinfioivat treenin jälkeen välineet, joihin ovat koskeneet).

Olen edennyt koko kevään melko tunnollisesti ohjelmalla, jonka vuodenvaihteessa hahmottelin. Tällä hetkellä mennään seuraavissa lukemissa parhaiden tulosten osalta.

31.12.2019 –> 5.5.2020

Penkkipunnerrus: 60 kg x 12 (84 kg) --> 65 kg x 10 (86,7 kg)
Kyykky: 100 kg x 10 (133,3 kg) --> ei parannusta
Maastaveto: 100 kg x 11 (136,7 kg) --> ei parannusta
Pystypunnerrus: 42,5 kg x 5 (49,5 kg) --> 42,5 kg x 10 (56,7 kg)

(Suluissa laskennallinen 1RM parhaan sarjan perusteella.)

Vähän auki tällä hetkellä, millaisella ohjelmalla menisin kesään. Tämän päivityksen nyt kun kirjoitin, havahduin siihen, että kyykky ja mave eivät ole laskennallisen 1RM:n osalta edenneet, vaikka mielikuvani oli, että nekin ovat kehittyneet. Okei, olen varsinaisia testipäiviä pitänyt joka liikkeelle vain kerran – ja näppituntumalta sanoisin, että olen noidenkin osalta paremmassa kuosissa, kuin vuodenvaihteessa, mutta yhtäkaikki kehitys ei ainakaan ole ollut erityisen merkittävää. Olisi varmaan taas ohjelman virityksen paikka?

Loppuun vielä tallenne 3 * 3 x 112,5 kg -kyykkysarjasta (vertikaalivideo, lollerström!). Mielellään otan tekniikasta paremmin perillä olevilta vinkkejä vastaan.

Kategoria(t): kuntosaliharjoittelu, kyykky, maastaveto, penkkipunnerrus, pystypunnerrus, yhteenvetoa | Kommentoi

Vuoden lopputulemat

Mihin päädyin tuloskehityksen osalta vuoden loppuun mennessä? Tässäpä päivitys 2019:n päätöslukemista.

28. marraskuuta –> 31. joulukuuta

Penkkipunnerrus: 65 kg x 7 (80 kg) --> 60 kg x 12 (84 kg)
Kyykky: 101 kg x 5 (117,8 kg) --> 100 kg x 10 (133,3 kg)
Maastaveto: 110 kg x 7 (135,6 kg) --> 100 kg x 11 (136,7 kg)
Pystypunnerrus: 42,5 kg x 5 (49,5 kg) --> ei parannusta

(Suluissa laskennallinen 1RM parhaan sarjan perusteella.)

Pystypunnerrustulos tuli 5×5-treenin lomassa. 42,5 kilolla yksittäinen vitosen sarja meni vielä läpi, muttei kertaakaan viittä kertaa. Varsinaista enkkatulosta, yhteen hyvään sarjaan keskittyen, ei tullut enää loppuvuodesta tuossa tehtyä. Muissa nostoissa sen sijaan ulosmittasin kyllä syksyn hyvät 5×5-ohjelman treenini.

Kun nuo parhaat sarjani tällään Strengthlevel.com:n analysoitavaksi, saan seuraavan näköiset käppyrät suhteessa muihin harrastajiin:

Kyykky on siis selvästi vahvin nostoni. Mave tulee aika paljon perässä. Ilmeisesti nostan liikaa alaselällä ja reisillä, enkä osaa vielä riittävän hyvin aktivoida myös kankkuja mukaan talkoisiin. Penkki on selvästi näitä kahta huonompi. Pystypunnerrus samoin (tosin sen kohdalla näkynee myös se, että en toviin ole selvää enkkasarjayritystä tehnyt).

2020:een starttasin niin, että jatkan näihin nostoihin keskittyvällä ohjelmalla. En kuitenkaan enää 5×5:llä. Lähtökohtana on seuraavanlaiseen runkoon perustuva ohjelma:

Lämppäsarjojen jälkeen työsarjoina:

– Viikko 1: 3 x 10
– Viikko 2: 3 x 8
– Viikko 3: 3 x 6
– Viikko 4: 3 x 4
– Viikko 5: keventely/lepoviikko

Ja tämän jälkeen 10-sarjoista taas uudelleen. Tarkoitus siis saada toistomääriin enemmän vaihtelua (mutta systeemaattisesti kuitenkin!). Jos vähän kärjistän, niin aiemmin olen tehnyt ensin vain 3×10-sarjoja ja sitten, viime syksyn, 5×5:tä. Poikkeuksena nyt tässäkin ohjelmassa maastaveto, jota teen aina vain yhden työsarjan. Lisäksi joka viikko pidän mukana yhden täydentävän liikkeen: lähinnä jokin soutuliike (ylä)selälle.

Palataan kehitysraporteila jossain vaiheessa taas asiaan. Hyvää 20-lukua kaikille, niin lenkkipoluille kuin mailanvarteen ja raudanvarteen!

Kategoria(t): harjoittelun hienosäätö, kuntosaliharjoittelu, kyykky, maastaveto, penkkipunnerrus, pystypunnerrus, yhteenvetoa | Yksi kommentti

Stronglifts 5×5 -kokemuksia ja tuloskehitysyhteenvetoa

Lokakuun alkupuolella päätin etsiä ja aloittaa uuden saliohjelman ja pitäytyä siinä tiukasti ainakin jonkin aikaa. Halusin treeneihini uutta ärsykettä ja ohjelman, joka fokusoituu puhtaasti isoihin moninivelliikkeisiin. Pienen tutkiskelun jälkeen päädyin sangen suosittuun Stronglifts 5×5 -ohjelmaan. Olen tähän asti tykännyt ohjelmasta kovasti ja myös sen ikioma sovellus on sangen erinomainen ja mukava käyttää.

Tulokset ovat kehittyneet edellisen yhteenvetokatsauksen jälkeen seuraavasti.

9. syyskuuta –> 28. marraskuuta

Penkkipunnerrus: 65 kg x 7 (80 kg) --> ei parannusta edelleenkään!
Kyykky: 100 kg x 1 (100 kg) --> 101 kg x 5 (117,8 kg)
Maastaveto: 90 kg x 10 (120 kg) --> 110 kg x 7 (135,6 kg)
Pystypunnerrus: 30 kg x 10 (40 kg) --> 42,5 kg x 5 (49,5 kg)

(Suluissa laskennallinen 1RM parhaan sarjan perusteella.)

Edistystä on siis taas tullut, paitsi penkissä, joka tuntuu yhä vain junnaavan. Kyykyssä olisi ulosmitattavissa varmasti parempikin tulos juuri nyt: tuo 101 kg x 5 on tehty normaalin 5×5-treenin lomassa. Nämä 1RM-tulokset on laskettu Jefitin laskurilla. Esimerkiksi Strengthlevel.com näyttää antavan samoilla tuloksilla pikkuisen pienempiä 1RM-lukemia.

Kategoria(t): kuntosaliharjoittelu, kyykky, maastaveto, penkkipunnerrus, pystypunnerrus, yhteenvetoa | Yksi kommentti

Salitulosten kehitys

Viimeksi kirjoittelin sali-innostuksestani. Tehdäänpä nyt jo pieni seurantapäivitys, eli miten penkki-, kyykky-, maastaveto- ja pystypunnerrustulokseni ovat kehittyneet vajaassa kuukaudessa?

12. elokuuta –> 9. syyskuuta

Penkkipunnerrus: 65 kg x 7 (80 kg) --> ei parannusta vielä
Kyykky: 85 kg x 5 (99 kg) --> 100 kg x 1 (100 kg)
Maastaveto: 100 kg x 3 (110 kg) --> 90 kg x 10 (120 kg)
Pystypunnerrus: 27,5 kg x 10 (36 kg) --> 30 kg x 10 (40 kg)

(Suluissa laskennallinen 1RM parhaan sarjan perusteella.)

Intoa ainakin tällä hetkellä piisaa yllinkyllin: viime viikolla kävin nostelemassa rautaa kuutena päivänä – ja ihan pakotin itseni pitämään tuon yhden lepopäivän! Toivotaan etten nyt innostu hajottamaan paikkoja. Tuo satasen kyykky meni ainakin jo vähän rajoille, jos rehellisiä ollaan, vaikka ylös nousinkin.

Kategoria(t): kuntosaliharjoittelu, kyykky, maastaveto, penkkipunnerrus, pystypunnerrus | Yksi kommentti

Mailanvarresta raudan varteen

Blogin nimeä en sentään ole muuttamassa, mutta viime aikoina salihommat ovat olleet liikuntaharrastusteni kirkas ykkönen. Aiemmin raudan heiluttelu on jäänyt aika vähiin. Talvella 2014 ja 2016 tein melko hyvät salijaksot, mutta molemmilla kerroilla voimailu on kevään tullessa hiipunut ja jäänyt sen jälkeen lähes tyystin. Joulukuussa 2017 aloin taas käydä aktiivisemmin salilla, ja siitä lähtikin sali-into, joka ei ole vielä(kään) hiipunut.

Oppia on tullut haettua sekä muutamalta eri PT:ltä kuin myös kirjoista ja Youtubesta & muualta verkosta. Jefit-äppis, on osoittautunut mainioksi salitreenien kirjuriksi ja tilastonikkariksi (joistain puutteista ja paikoin hieman hupaisasta UI:stä huolimatta).

Nyttemmin olen innostunut erityisesti ”isoista liikkeistä”, ensin penkkipunnerruksesta ja tuoreimpana (taka)kyykystä, maastavedosta ja pystypunnerruksesta tangolla (’military press’). Sattuneista syistä minulla on tällä hetkellä aika monta eri treenipaikkaa, joten erilaisissa laitteissa – niiden hieman vaihdellessa – oman kehityksen tarkka seuraaminen on joltiseenkin mahdotonta. Sikälikin pidän noista neljästä mainitusta liikkeestä, että ne, kunnolla tehtynä, ovat oivia myös kehityksen seurannan kannalta.

Miten sitten olen kehittynyt? Noh, jokseenkin nollasta kun lähtee liikkeelle, niin alkuhan on aina etenemisen kannalta hauskaa likimain lajissa kuin lajissa. Vielä ei kummoisia rautoja liiku, mutta jotain kuitenkin. Merkittäköön nyt muistiin, että tällä päivämäärällä parhaat sarjat näyttävät näissä liikkeissä seuraavilta. Suluissa laskennallinen 1RM, eli yhden toiston maksimi parhaan sarjani perusteella. Aitoja ykkösmaksimeja en juurikaan ole ajatellut koettaa – näin pienentänen selvästi loukkaantumisriskejä.

  • Penkkipunnerrus: 65 kg x 7 (80 kg)
  • Kyykky: 85 kg x 5 (99 kg)
  • Maastaveto: 100 kg x 3 (110 kg)
  • Pystypunnerrus: 27,5 kg x 10 (36 kg)

Palataan asiaan jonkin ajan päästä ja katsotaan miten tulokset ovat kehittyneet!

Kategoria(t): kuntosaliharjoittelu, kyykky, maastaveto, penkkipunnerrus, pystypunnerrus | Yksi kommentti

Pitempiä pätkiä poluilla

Syksyn aikana olen osallistunut kahteen mahtavaan polkukoetokseen. Syyskuun alussa juoksin/könysin elämäni ensimmäisen polkumaratonin Nuuksio Classicissa ja viime viikonloppuna oli ohjelmassa Louna-Rogainingin 6h-sarja.

Nuuksio Classic oli kaikinpuolin upea kokemus ja mahtavasti järjestetty tapahtuma. Treenien puolesta lähdin aika kevyellä valmistautumisella liikkeelle. Alkumatkasta vielä mietin, että ensi vuonna Nuuksio70-ultra voisi olla hyvä haaste, mutta loppumatkasta totesin, että ei ehkä sittenkään… Maalissa olin väsyneenä ja jalat sangen kipeänä, mutta mitään erityistä ongelmaa tai haaveria ei reissulla tullut.

liesjarvi

Louna-Rogaining juostiin Liesjärven kansallispuiston upeissa maisemissa. Huurteen peittämät pitkospuut olivat kauniit, joskin liukkaat.

Nuuksio Classicia varten hankin ensimmäisen juomareppuni – aiemmin olin pärjännyt pelkällä juomavyöllä. Camelbak Ultra Pro on osoittautunut kaikinpuolin mainioksi hankinnaksi. Näppärä käyttää, istuu hyvin selkään, säilytystilaa ja juomakapasiteettia on riittävästi – todella hyvä juomareppu, suosittelen!

Viime lauantain Louna-Rogaining oli myös mainio tapahtuma. Viime syksynä koin rogaining-debyyttini samassa tapahtumassa. Tuolloin osallistuin 2h-sarjaan, nyt kuuden tunnin kilpailuun. Vaikka maasto oli paikoin sangen hidasta, kertyi kilometrejä Garminiin 33,3. Veikkaan että meikäläisen kilometrit vs pisteet -suhde oli yksi koko skaban huonoimpia – sen verran heikkoa taisi olla reittisuunnitteluni. Tuohon pitää ensi kerralla panostaa enemmän. Sain maalissa myös vinkin, että alussa oli paljon porukkaa mennyt ”kauniissa letkassa” läpi kaikki kisakeskuksen läheisimmät rastit. Tuo kuulunee lajiin ja ehkä ensi kerralla pitääkin lähteä kiltisti letkaan mukaan.

Rogainingia taidan harrastaa jatkossa enemmänkin. Todella hauskaa puuhaa! Jos laji ei ole vielä tuttu, niin esimerkiksi täältä löytyy lisäinfoa.

Kategoria(t): kotimaan maratonit, Louna-Rogaining, Nuuksio Classic, polkujuoksu, rogaining | Kommentoi

Hölkkäkisan lähtöviivalle!

Tänään osallistun Lamminjärven ympärijuoksuun. Sikäli ”iso” juttu, että hölkkäkisoihin osallistuminen on jäänyt viime aikoina todella vähiin.

Matkana on 4,6 kilometriä. Vitonen on parhaimmillaan kulkenut 21:20, eli 4:16/km-keskivauhdilla. Sillä tahdilla Lamminjärven kierto hurahtaisi alle 20:een minuuttiin. Fakta on kuitenkin se, että juoksukunto on nyt kaukana parhaista päivistä. Minimitavoite voisi olla tänään 23 minuutin alitus, kenties kelpo raastolla matka taittuu alle 22:n? Katsotaan.

Niin tai näin, hauska mennä pitkästä aikaa viivalle mittaamaan päivän kunto ja fiilistelemään hölkkäkisatunnelmaa.

Kategoria(t): Lamminjärven ympärijuoksu | Kommentoi

Liikunnallisen välivuoden jälkeen kohti – mitä?

Huh, yli vuosi mennyt ilman ainuttakaan päivitystä tänne! Lukijoita näyttää blogilla silti koko ajan olleen muun muassa Googlen kautta – eli vanhoissa artikkeleissa on sisältöä joka kiinnostaa, kiva huomata!

Viime vuosi oli kuntoiluelämän ulkopuolella monella tapaa mullistava. Kun kaiken lisäksi seuraava ”isosti haastava tavoite” on ollut hakusessa, niin ei mikään ihme, että 2016 jäi liikunnallisesti melkoiseksi välivuodeksi.

Nyt alkuvuodesta olen yrittänyt saada itseäni pitkästä aikaa säännöllisesti juoksulenkeille. Mitä juoksukuntoon tulee, niin se on kaukana parhaiden vuosien tasosta. Vähäiset harjoitusmäärät näkyvät väistämättä, ja kun päälle lyödään vielä se fakta, etten taida olla enää ihan kakskymppinen, niin ei mikään ihme, että tälle vuodelle hölkkäkisojen tavoitteet ovat enemmänkin SB- kuin PB-lukemissa.

Katsotaan millaiseksi vuosi muodostuu.

Jokin uusi, aidon (pelottavan) haastava tavoite pitäisi kuitenkin keksiä – aikaisempien Skotlannin seikkailujen, triathlonin täysmatkan, ultra-kokeilun ja muiden pitempien lenkuroiden jatkoksi.

Hyviä ideoita otetaan mielellään vastaan. ;)

Kategoria(t): tavoitteita, yhteenvetoa | 2 kommenttia

Täydellinen juoksuloma

Juoksu Skotlannin halki! Tätä oli odotettu. Viime kuussa tuo elämys sitten vihdoin tuli koettua. Seuraavassa tiivistelmää reissusta ja vinkkejä kaikille, joita Run Across Scotland -matka kinnostaa. Lopussa myös pieni kuvagalleria reissusta.

– – –

Kyseessä ei ole kisa, vaan ”elämysjuoksu”, jossa juostaan kirjaimellisesti Skotlannin halki: itärannikon Invernessistä länsirannikolle, jossa juoksu päättyy Skyen saarelle. Viiden päivän aikana kilometrejä kertyy yhteensä 134. Asfaltilla ei paria poikkeusta lukuun ottamatta juosta ollenkaan, sen sijaan reitin varrelle mahtuu niin metsäteitä, suotaipaleita kuin hyvin teknisiäkin polkuja. Järjestäjänä toimii pieni skotlantilaisfirma, joka organisoi tämän halkijuoksun kahdesti vuodessa. Paikkoja on vain 10, joten muut, ympäri maailmaa tulleet, juoksijat tulivat reissun aikana tutuksi. Ystäväni kanssa olimme ensimmäiset suomalaiset kyseisellä juoksulla.

Mukana oli koko ajan kaksi opasta. Huolto tapahtui minibussista, joka oli meitä paikoin reitin varrella tervehtimässä, lukuun ottamatta neljättä päivää, jolloin koko etappi mentiin niin erämaassa, ettei autolla ollut reitille asiaa. Järjestelyt olivat kautta linjan erinomaiset. Joka päivä meidät vietiin tismalleen samaan paikkaan, mihin edellisen päivän juoksu oli päättynyt. Päivän osuuden jälkeen minibussi kyyditti onnelliset juoksijat idylliseen majataloon.

Etukäteen pelkäsin eniten sitä, että etureidet tai pohkeet alkavat kramppailla, kun tulee juostua pitkiksiä toistuvasti, peräkkäisinä päivinä. Mitään isompia ongelmia ei onneksi kuitenkaan tullut. Juoksutahti oli pääosin rauhallinen, maastot vaihtelevia ja maisemien ihastelupausseja pidettiin runsaasti – nämä kaikki tekijät varmasti osaltaan auttoivat siinä, että viimeinenkin päivä sujui ilman sen kummempia ongelmia. Toki kokonaiskuormitus oli iso ja joka aamu ensimmäiset kilometrit tuntuivat erittäin raskailta ja kankeilta, kunnes sitten kroppa alkoi lämmetä ja uskoa, että tänäänkin juostaan.

Run Across Scotland -reissussa pääpaino ei ole suoritusajassa, vaan koko reissun läpäisyssä ja perille pääsyssä. Matkalla siis nautitaan täysin siemauksin huikeista maisemista ja liikkumisen riemusta. Se sopii kelle tahansa juoksun ystävälle, kunhan pohjalla on riittävästi peruskestävyyttä, ja mahdollisen kilpailuvietin osaa jättää pois matkasta. Sopivan sosiaalinen on syytä olla myös, sillä toisten juoksijoiden seurassa ollaan käytännössä pitkälti aamusta iltaan. Toki kullakin juoksuosuudella on hetkiä, jolloin voi juosta halutessaan yksin; yleensä ryhmä jakaantui pariin porukkaan, joiden välissä osa juoksijoista juoksi paikoin omassa rauhassaan. Toinen oppaista eteni kärkipäässä ja toinen peräpäässä. Välillä sitten joukkio kasattiin taukopaikalla yhteen, eritoten ennen kohtia, joissa olisi ollut vaara, että joku olisi lähtenyt vaikkapa taivaltamaan väärää polkua.

Mikä sitten matkassa oli parasta? Valtava määrä juoksua häkellyttävän upeissa maisemissa. Oli myös huikeaa viettää viisi päivää ”täydellistä juoksulomaa” noin ylipäätään: tuhti aamiainen, pieni lepo, pitkä lenkki kauniin luonnon keskellä, suihku, olut takkatulen äärellä, hyvä illallinen toisten juoksijoiden kanssa, yöunet – ja seuraavana päivänä sama taas uudelleen! Viimeisenä päivänä olo oli riemukas, kun reissu oli onnistunut, mutta toisaalta vähän haikea, sillä mielelläänhän sitä olisi tuollaisia päiviä viettänyt vielä lisääkin. Ensimmäisenä halkijuoksun jälkeisenä päivänä oli fiilis, että olisi halunnut juosta lisää. Reissun rasitukset iskivät yleisväsymyksenä vasta joitain päiviä myöhemmin.

Kokonaisrasituksen lisäksi haastavinta olivat osuuksien ensimmäiset kilometrit, jotka päivä päivältä tuntuivat vaikeammilta. Lisäksi on mainittava reissun neljäs päivä, jota järjestäjätkin korostivat etukäteen: kaikkein erämaapitoisin etappi sisälsi reissun haastavimpia maastoja, ja paikoin fiilis oli kuin alaspäin laskeutuvalla vuorikiipeilijällä. Lisäksi tuolle päivälle osui myös matkan myrskyisin sää.

Valmistautumiseni jäi hieman puolittaiseksi. Juoksu oli elokuuhun asti melko vähäisessä roolissa – siihen asti vuotta tuli lähinnä pyöräiltyä. Elo-lokakuussa ennen tapahtumaa juoksin useamman pitkän lenkin, myös pari perättäisten päivien pitkistä, ja pyrin ylipäätään nostamaan juoksukilometrien määrää. Hain maastovaihtelua myös suunnistuksen puolelta.

Tämän tapahtuman osalta on hyvä ymmärtää, että mikään ultrajuoksuhirmu ei todellakaan tarvitse olla reissusta selvitäkseen. Toki aivan kevyilläkään pohjilla ei kannata matkaan lähteä. Järjestäjien perusohje oli, että muutama viikko ennen tapahtumaa viikkokilometrien olisi hyvä olla noin 80:n kieppeillä. Kokemusta on hyvä olla myös muualta kuin teillä juoksemisesta, sillä sileällä alustalla ei Run Across Scotland -matkalla juurikaan tarvitse töpötellä. Nousumetrejäkin noilla lenkeillä tulee eteen aivan eri määriä kuin mihin Etelä-Suomessa juostessa tottuu.

Jos joku tämän blogin lukija joskus päätyy tuonne, niin muistakaahan kertoa Neilille, Clairelle ja Rogerille terveisiä!

Loppuun vielä muutama kuva reissusta (klikkaa täysikokoiseksi).

Jutun pohjana käytetty MyNextRunin haastatteluun antamiani vastauksia.

Kategoria(t): harjoittelun hienosäätö, Skotlanti, ulkomailla juokseminen | Yksi kommentti